tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvää uutta vuotta 2014!



Tänä iltana,
uuden vuoden aattona, esitän pienen toiveen:
Anna ystävilleni kaikkea hyvää
tulevaan vuoteen 2014.
Anna kirkas tähti kuin linnuille, 
oppaaksi taivaankannalle,
Kirkas täysikuu pimeää tietä valaisemaan ja
pehmeä aurinko lämpöä antamaan.

Anna iloa aamuihin, uskoa iltapäiviin, 
mielenrauhaa iltoihin
ystäviä, perheenjäseniä vierellä kulkemaan.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Majava ja mökkihöppänä

Joulukuun lopun pimeys - järvi jossain kietoutuneena jäähileisiin ja harmaaseen sadeveteen. Mökkihöppänä ei   näe taivaankantta, syvää sinisyyttä tai pilvien poisviemää hehkuvaa valkoisuutta. Tähdet ovat  sammuneet  harmauteen. Kukko onneksi askeltaa kevättä kohti. Toivon sille pitkiä askelia, pieniä pyrähdyksiä, jotta vesisade vaihtuisi pieneen valon pilkahdukseen. Mökkipihalla voisi nyt luistella, tehdä piruetteja tai pyörähtää kepeästi keskelle vesirapakkoa -  tai no - "kepeästi" - kinkut, suklaat, riisipiirakat, imelletyt perunalaatikot, joulutortut - vaikuttavat tällä kertaa maanvetovoimaan niin, että  maa kumahtaisi erityisen komeasti mökkihöppänän rapakkoon kaatuessa.

Mökille tullessamme  majava oli tehnyt  metsätöitä rakentaen patoa, jotta saisi tehdä kunnon vesialtaan pesälleen. Kun kurkistin ojaan, majava läpsäytti minulle häntäänsä ja varoitti, etten tulisi häiritsemään sen puuhia. Vettä riittää siis majavalle ja mökkihöperölle ihan riittävästi. Toivottavasti se ei vangitse meitä tänne niin, että emme pääse mökiltä pois. Mutta jos niin käy, tulen sitten, kun kukko on kyllästynyt askeltamiseen ja ottanut  reippaasti ilmaa siipiensä alle.  Silloin aurinko paistaa, koivujen oksille on laskeutunut varovainen vihreys, ensimmäinen muuttolintu lentää taivaankaaren yli ja titityyttääjä lähtee lintulaudalta kohti usvaisen suon takana siintävää ikikuusikon tummaa vihreyttä.

Tuomas Anhava Runot:  1951 - 1966:

Ilma on kirkas, järvi
tyventyy, kohta se on 
auki taivasta myöten

- - - - - - - - -
Kun on syksy, kun on talvi
kun maan varjoissa on yö, eikä liikaa pilviä,
näkee suoraan taivaaseen.

Hyvää viikonloppua toivottaa Mökkihöppänä ja majava!

Mökkihöppänän kumea luistinrata

Veden harmaus

Ei lumitöitä!

Missä kevät?

Tule jo!


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Mikä joulussa on parasta?



        











Vaaleanpunainen kajo

Koivunoksat kurkottavat aurinkoon

Rannan viimeiset ruohot     


Mökkihöppänä tykkää joulun perinteistä. Aattoaamuna kinkku uunista, omatekemät riisipiirakat, ja joulusinappia. Yöpaitaisillaan hiippaileva perhe aamupalalla. Kuuluu "nam" ja "että tämä on hyvää" tai "tässä on pieni taivas".  Kiirettä ei  aattona enää saisi olla.  Televisiosta lastenohjelmaa -  Lumiukko - mukavaa yhdessäoloa. Sitten äidin luo hoivayksikköön. Äidin ruskeissa silmissä kyyneleet - kuiskaa hiljaa, että kaikki on yhdessä. Huolehtii, ettei kädet ole kylmät kellään. Viedään kynttilät kaikkien edesmenneiden rakkaiden muistolle. Joulurauha. Kotiin - sininen hetki - kynttilät syttyvät ja iloinen porina käy olohuoneessa. Pieni poika ihmettelee - onko ne loppujen lopuksi tulleet ihan  tontuiksi?  Jossakin nurkassa kolisee hiljaa ja kuuluu ihmeellisiä kiliseviä ääniä. Joulupöydässä itsetekemiä ruokia. Jostakin tumman taivaan tähtien,  kuusikkojen ja hangilla leikkivien kuutamovarjojen keskeltä on tullut ehkä joulupukki tuoden pieniä  tuliaisia, varsinkin perheen pienimmälle. Leikkimistä - riemukkaita - voitollisia lautapelejä - joulumusiikkia. Yö tuo hiljalleen aattoyön syvän rauhan.  Joulusauna - hiljalleen sihisevä kiuas - lempeä öinen löyly. Pehmoinen saunatakki. Pieni poika nukkuu, nähden unta pulinasta, rapisevista papereista tai kilisevästä tonttuhatusta. Loppujen lopuksi joulussa onkin kysymys tulevista ja menevistä muistoista. Se onkin kaikilla ihmisillä ihan ikiomansa.  Joillakin joulukirkko - joillakin jotain  muuta. Pääasia on rauhallinen mieliala -  rentouden hetki - ystävät - perheenjäsenet - joulukortti joltakin kaukaiselta ystävältä.

Siinä on meidän perheen aatto. Se kestää yhden päivän vuodessa, yhtä herkkänä, muistorikkaana ja läheisenä. Saapuen taas uudelleen seuraavana vuonna.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Siniset ajatukset ja taivaanrannan takana odottava kokemus

Jos olisi iso järvenselkä, niin katse yltäisi pitemmälle ja saattaisi löytyä sininen ajatus.
 (Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija)

Millainen on sininen ajatus, onko se heijastus unelmasta, mielen tuoma onnellisuuden tunne, aavistus jostakin odottamattomasta tulevasta vai muisto kuin peilinkuvajainen. 

Mökkihöppänällä joskus soljuu sinisiä ajatuksia, muistoja, peilikuvia, heijastuksia, haaveita, marraskuisen tähtitaivaan nopeasti sykkiviä tähdenlentoja. Joskus on hyvä vaihtaa suuntaa, ettei jumitu yhteen tilanteeseen tai paikkaan, liian tuttuun ja turvalliseen. Siniset ajatukset ovat siis  tärkeitä.  Joskus sitä vain uskaltaa ottaa tuulta siipien alle ja antaa tuulenpyörteen viedä mennessään. Joskus pyörre voi viedä eteenpäin, toisinaan sitä muksahtaa takaisin puolukkamättäälle ja takamukseen koskee - yhtä kokemusta rikkaampana ja viisastuneempana. Kun tuntuu sille, että on rakennettava se lautamaja puuhun, jotta voi nähdä pidemmälle, kuulla kauempaa  ja kurkistaa  isompaan avaruuteen - on uskallettava se rakentaa. Seikkailun jälkeen voi palata turvalliseen kotiin - mieli avarampana. Mökkihöppänä pakkaa tammikuussa laukun ja häviää ukkokullan kanssa sinisen taivaanrannan taakse. Avartamaan mieltään, keräämään kokemuksia, tekemään jotain mitä ei ole koskaan tehnyt. Hakemaan ehkä sen sinisistä ajatuksista sinisimmän.






perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää itsenäisyyspäivää

Mökkihöppänä on sytyttänyt kaksi kynttilää. Toisen sytytin itsenäisyyspäivän kunniaksi ja toisen  edesmenneen sotaveteraani isäni, Sotamies Kukkopuron muistolle.


Hyvää ja kaunista itsenäisyyspäivän iltaa toivottaa Mökkihöppänä!


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Järvi jäätyy ja hiljenee

Tänään on ensimmäinen talvinen päivä. Auringonvalo käväisee taivaanrannassa keskipäivän aikaan. Järvi on jäätymässä. Pian se hiljenee eikä aaltojen pauhua kuulu. Talvella kuuluu vain talitinttien viserrys ja kylmän puhurituulen ujellus pitkin valkoista järvenjäätä. Onneksi on paljon puuta liiterissä! Me mökkeillään kesällä ja talvella. Kesäisin vietetään aikaa ulkona ja talvella voi tehdä puhdetöitä. Mitä ne sitten liekään? Mökkihöppänä kirjoittelee, opettelee kameran saloja (välillä aika mystinen härveli), askartelee, vähän maalaa ja ukkokulta  laittaa hyvää ruokaa. Eilen oli aurajuustopunajuuria ja kermaista lohta - purjoa säästelemättä. Siihen hiukan salaattia - nam. Valitettavasti ei voi syödä niin paljon kuin haluaisi. Muuten menee vaateosasto uusiksi talven edistyessä. 

Tiesittekös, että 1600 ja 1700 luvulla joulukuun nimi oli talvikuu! Mökkihöppänä odottaa talvikuuta, silloin vietetään lapsenlapseni syntymäpäivää, ollaan joulumessuilla ja pikkuhiljaa valmistellaan joulua. Tänä vuonna joulu onkin Joulu, koska tiedän, että pienellä pojalla syttyy silmiin joulutähdet hänen ihmetellessä piparimuotteja ja lahjakääröjä. Samalla hän sytyttää joulutähdet aikuistenkin silmiin!
Järvenaalto jäätyy

Vaaleanpunainen heijastus jäähileissä

Viimeinen auringonkajo

Aalto odottaa sulamista






Metsän eläin?



perjantai 22. marraskuuta 2013

Huolenkantaja

Jos olisin ennen muinoin asunut keskiaikaisessa kylässä, ukkokulta olisi ollut nuolenkantaja ja mökkihöppänä huolenkantaja.  Huolenkantajaa on tasapainottanut  höyhenenkevyt onnellisuus - kun lapset syntyivät olin ja olen ihkuonnellinen heistä, eikä se onnellisuus  koskaan häviäkään. Lisämausteeksi olen saan olla mummi ja bonusmummi. Mökkihöppänä on saanut rakkaan ukkokullankin. Joskus aikoinaan lasten harrastuksissa skeittihallissa, lumilautailussa tai ratsastuksessa,  pistin kädet silmille, kun pelkäsin heidän puolestaan.  Huoli ja pelko ei tahdo hävitä, vaikka lapset ovat jo lentäneet pesästä. Tahtoisin vieläkin laittaa kädet silmille.  Jossakin kurssilla opin, että mielessä voi liikkua päivittäin tuhansia ja tuhansia ajatuksia. Eikä ne kaikki ole välttämättä rakentavia tai  edes totuudenmukaisia. Opin antamaan negatiivisten ajatusten mennä menojaan pitkin järvenselkää. Tuivertakoon ne  tuiskutuulena pitkin selkosia, tummia kuusikkoja, soita ja kivikkoisia merien rantoja. Tuokoon valkoiset poutapilvet leppoisia tuulenhenkäyksiä - vieden hiljalleen oikeaan suuntaa - meitä kaikkia.




















lauantai 16. marraskuuta 2013

Täysikuu

Tänä iltana on täysikuu. Kuu  heijastaa  hopeisen valkoista valoaan. Vedenpintaa pitkin juoksee pieniä hopeisia tähtiä. Sanotaan, että täysikuu vaikuttaa uneen. Mökkihöppänään kuu vaikuttaa. Pyörin vuoteessani lakanat ja täkit kierteelle. Joskus kolmen aikaan tuntuu sille, että voisi istua kiikkutuoliin ja katsella yön hohtoa ja pimeyttä. Kuu luo valoaan pitkin kuusikkoja, viivähtää koivujen oksistoissa ja jatkaa matkaansa pitkin puolukkamättäitä - kadoten aamuun. Se luo tarinoita, liikuttaen hiljalleen valtameriä ja ´varsinkin mökkihöppänän unta. Mutta aamulla on sunnuntaiaamu ja ukkokulta keittää puuroa ja kahvia. Sillä jaksaa eteenpäin, vaikka takana on täysikuun täyttämä uneton yö.

Hopeinen kuu luo

järvelle siltaa

Tumman järvenpinnan hopeiset tähdet






keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Mökkihöppänä tykkää muovipussittomasta marraskuusta!

Facebookista löysin yhteisön, joka kannattaa muovipussitonta marraskuuta. Nykyisin jo muistaa ottaa kauppakassin mukaan, vaan on tullut syyllistyttyä kieltämättä siihen, että  kassalla osti aina uuden muovipussin. Huono tapa ja huono muisti kohtasivat toisensa. Muovipusseihin usein tuli reikäkin, kun laittoi sen tarpeeksi täyteen. Kurkku tai maitopurkki kurkistelivat ulos innokkaasti pudotakseen pihatielle. Onpa pussit joskus hajonneet parkkipaikallekin. Nykyisin on biohajoavia pusseja tarjolla hedelmätiskillä ja kaupan kassoillakin on vaihtoehtona kestävämpää vaihtoehtoa.  Jotkut vaatekauppojen muovikassit ovat kivoja ja lujia. Joskin ne haittaavat luontoakin enemmän, siksi olisi hyvä, jos vaatekaupoissakin olisi ekologisia kasseja  tarjolla.  Tiesittekös, että pienistä puroista voi kasvaa iso virtaava joki. Näin pähkäilee aamutuimaan mökkihöppänä. Reippautta pykälään ja kohti aamun työtehtäviä. Ensin kuitenkin lautasellinen kaurapuuroa ja hiukan kahvia  päivän polttoaineeksi.

 Kevyttä keskiviikkoa kaikille lukijoille!



lauantai 9. marraskuuta 2013

Marraskuun lempeä pimeys

Eilen kun tultiin mökille, oli ilta jo pitkällä. Saunan vilvoitteluhetki lepuutti sieluani työviikon jälkeen. Mökkihöppänä ripustelee kaamosvaloja ulos verannalle. Marraskuuta pidetään ankeana ja synkkänä aikana. Mökkihöppänästä  marraskuussa on kuitenkin omat viehättävät puolensa. Illan tummuus antaa itselle aikaa tehdä sellaista, jota valon keskellä ei edes huomaa. Nyt  nautitaan täysin siemauksin pimeydestä, kynttilöistä, villasukista, hyvistä kirjoista, musiikista, omasta ajasta, elokuvista ja  läheisistä ihmisistä. Marraskuussa asustaakin  lempeä pimeys!  Joulu on pikkuhiljaa hiipimässä  nurkkiin ja sen jälkeen taivaalta heitellään pieniä valonpisaroita pitkin lumisia teitä, Mökkihöppänä toivottaa hyvää isäpäivää kaikille  isille ja ukkipapoille!








keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Wanhat leikit

Nyt  on niin pimeää että voi muistella... Muistattekos joitakin leikkejä, joita lapsena leikittiin? Talvella lumikasan päällä oltiin kukkulan kuningasta. Ulkovaatteet oli aika märät, kun äiti niitä ripusteli kuivumaan. Eivätkä  ne kuivaneet niin nopeasti kuin nykyisin!  Lapaset olivat valkoiset kuin kaksi lumipalloa ja housun lahkeet painavat.. Koulun pihalla joskus leikittiin peiliä,  hypättiin vistiä ja juostiin tervapataa. Olikohan jonkun leikin nimi valokuvaaja?  Ainakin ne oli sellaisia leikkejä, joita leikittiin koko pihan  lasten kanssa. Omat lapset  leikki lamppuskaa pimeässä. Opetin heille myös kymmentä tikkua laudalla ja hauskaa heillä tuntui olevan. Iloiset äänet ainakin  kuuluivat lähimetsikössä. Valtava nälkä kun ilta koitti! Yhdessä kuitenkin leikittiin ja se oli  hurjan mukavaa. Joku voitti ja joku hävisi, muttei sillä ollut merkitystä. Onko teilläkin niin pimeää, että muistatte?


Vanha Tilley


Unilammas

Ihana kynttilähetki

lauantai 26. lokakuuta 2013

Puuhastelua

Mökkihöppänä on tänään puuhastellut. Mikähän se on työnteon ja puuhastelun ero? Joskus olen kuullut, että mökkielämä on työleiri. Mökkihöppänälle tämä elämäntapa on enemmänkin puuhastelua. Työ on enemmän sellaista sitovaa, määrättyä, pakollistakin.  Mökkeilyyn kuuluu kaikenlainen puuhastelu. Puuntekoa, takkaan / saunan kiukaan alle tulentekoa, kävelyä luonnossa, askartelua, valokuvaamista, kalastusta.. Puuhastelun kirjo on  laaja. Pääasia on, että se tuottaa iloa, tekee hyvää vartalolle ja sielulle. Siitä saa voimavaroja arkeen. Sateisena lauantaiehtoona on puuhasteltu jo omiksi tarpeiksi. Nyt on aika sytytellä kynttilät ja katsella ikkunasta, kun talitintit käyvät lintulaudalla syömässä. Järvi ei ole vielä jäässä ja harmaat aallot kulkevat hiljalleen järvenpintaa pitkin kohti mökkirantaa. Pian maisema muuttuu, valkea ottaa vallan harmaasta ja pimeä valosta. Puuhastelu siirtyy sisätiloihin. Olen jo  katsellut ihania leipomissivustoja ja  kauniita askarteluohjeita -  miten paljon onkaan taitavia puuhastelijoita!

Pinterestistä löysin mansikkalumiukot.

Rannan syysheinät

Sateinen kynttilä

tiistai 8. lokakuuta 2013

Kauniit saippuat

Mökkihöppänä tykkää saunassa ja kotona käsintehdyistä saippuioista. Lavanteliniitty, minttuinen, kaislikko  ovat suosikkeja. Mummo saippua on kotona lavuaarin reunalla muistuttamassa kaikkein tärkeimmästä eli perheestäni ja pienestä pojanpojasta. Kun niillä pesee ei naama ruttuunnu! Ei kuiva iho eikä tarvitse rasvata saunan jälkeen. Ekologisuutta kauneimmillaan..


Sitruunasorbetti

Malakiitti

Sympaattisille ihmisille

Tällä saa nätit salaatinkoristeet tai voileipäkakkuun.