sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Mökkihöppänän suklaakakku

Mökkihöppänä on viettänyt pakkaspäivää sisätiloissa. Ulkona mittarin mukaan paukkuu pakkasta 30 asteen verran ja tuuli tulee suoraan Siperiasta. Silloin on hyvä tehdä kesällä kerätyistä marjoista soppaa ja päiväkahville hyvää mökkihöppänän suklaakakkua. Tämä on ollut jo vuosikymmenien verran meidän perheen suosikki, joten jaettakoon ohje nyt muillekin innokkaille "pakkas"leipureille.

MÖKKIHÖPPÄNÄN SUKLAAKAKKU

1 DL KAAKAOTA
2+ 1/4 DL MAITOA
1+ 1/4 DL SOKERIA

Sekoita kaakao, maito ja sokeri. Laita kattilaan, kiehauta seos varovasti ja anna jäähtyä.

125 MARGARIINIA TAI VOITA
1 + 1/2 DL SOKERIA
2 MUNAA
1 + 1/2 RKL VANILLIINISOKERIA
3+ 1/2 DL VEHNÄJAUHOJA
1 + 1/2 DL LEIVINJAUHETTA

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat ja vanilliinisokeri. Sekoita leivinhauje jauhoihin ja lisää se taikinaan vuorotellen jäähdytetyn suklaaseoksen kanssa. Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alimmalla tasolla n. 1 tunti. 175 asteisessa uunissa.

Tähän kakkuun vaikuttaa käyttämäsi kakkumuotti uunissaoloaikaan. Jos laitat pyöreään isoon perinteiseen kuivakakkumuottiin saa se olla uunissa tunnin verran. Sen sijaan jos laitat kuivakakun vaikka muottiin, jolla teet täytekakkuakin, saa kakun ottaa uunista hiukan aikaisemmin.  Kokeillen pääsee hyvään lopputulokseen.

Vinkki: kuorruta kakku mokkapalojen kuorrutteella.  Koristeeksi kakun reunalle voi
laittaa vaikka viinirypäleitä tai muuta hedelmäpalaa. Niin hyvää!!



lauantai 21. tammikuuta 2012

Luontokuvia, talvista mökkielämää







Tänään ei keväästä ole tietoa. Pilvet tuovat lunta tullessaan. Ympärillä on valkeaa ja harmaata yhtä aikaa. Mökkitien varrella on puu, jossa on käpytikan käpyvarasto. Tikka laittaa kävyn puunkoloon kiinni ja nakuttaa siitä tarkkaan siemenet. Tikan jäljiltä puun juurella voi olla satoja käpyjä. Hirvet olivat ylittäneet tietä monesta kohti. Toisessa kohti näytti olevan askeljono, joka oli seurannut hirvenjälkiä. Tasaisessa jonossa kuin koiran tassun jälkiä. Petoeläimet etsivät vatsoihinsa täytettä kuten käpytikka siemeniään. Olipa tuikea pakkanen tai sakea lumipyry, luonnon monimuotoisuuteen ei kyllästy. Ikkunasta näkyy aina luontoelokuva.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Luonnon ääniä, tuulen tuntemuksia, unelma kesästä

Tammikuussa valoisa aika pitenee. Ensin viisi minuuttia viikossa ja kevään edetessä pian 6 minuuttia päivässä. Aavistus keväästä tulee valon mukana, vaikka talvi onkin syvimmillään tammi-helmikuulla. Miten kaipaankaan kesäöitä, valoisia kuulaita hetkiä, lintujen taukoamatonta laulua kuusien oksistoissa. Aamupalaa lämpimässä auringonpaisteessa. Useinhan odottaminen on yhtä kutkuttavaa kuin päämäärän saavuttaminen. Kesän odotus alkaa. Suunnittelen, mitä mukavaa pihalle tai kesäkeittiöön sisustusta. Unelmia, unien ja suunnitelmien sekoituksia.

Kesän tai talven kauniina rauhaisina päivinä, aistin täysin siemauksin  luontoa, männyn  kaarnan rouheutta, tuulen tuoksua tai käen kaukaista kukkumista. Ongen kohon hiljaista kelluntaa tai pilkkivavan äkillistä nykäisyä.  Kun on niin hiljaista, että säikähtää tuulen huminaa puiden latvustoissa. Kesä tai talvi, unelma tulevasta kulkee mukanani.

TALVIUNELMIA




KESÄISET UNELMAT



torstai 12. tammikuuta 2012

Koiranpennun päiväkirja 2

Ensimmäinen viikko takana uudessa kodissa. Olen valloittanut pikkuhiljaa olohuoneen, keittiön ja eteisen. Lauman muut jäsenet näyttää menevän jonnekin huoneisiin, joissa heilllä on nukkumapaikat. En pääse sinne,  mutta en kyllä ole halunnutkaan. Näyttää pimeältä paikalta. Minä pelkään kaikkea suurta, erilaista ja kovia ääniä. Pelkään postilaatikkoa puhumattakaan roskiksesta. Näyttävät ihan hirviöiltä, vaikka söisivät pieniä koiranpentuja. Pysyn visusti erossa. Olen vähän korkeampi kuin emäntäni ulkoilukenkä. Kun painan pääni hankeen, minusta näkyy vain kolme mustaa täplää. Toistaiseksi vastaantulijoista osa on ruvennut nauramaan nähdessäni minut. Mutta kyllä minä vielä tästä kasvan. Osaan  jo murista. Olen harjoitellut, mutta emäntäni suupielet vain nousee ylöspäin. Minua kuulema kielletään johdonmukaisesti ja palkitaan hyvästä käyttäytymisestä. Jaa, pitkä tie vielä edessä.. Mutta nyt hihnaa etsimään, tiedä vaikka pääsisi ulos.

PS: Emäntä olisi laittanut kuvaa minusta, mutta ei ennätä ottamaan kuvaa. Muutamassa näkyy vain hännänpää.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Koiranpennun päiväkirja

Sain eilen uuden kodin. Matka Savosta Kainuuseen sujui nukkuen. Päivä meni uuteen "laumaan" tutustuessa. Toin mukanani paljon elämää, menoa ja meininkiä. Lisäksi ovesta livahti kanssani vilpitöntä iloa, hellyyttä ja läheisyyttä. Kävin ulkona ja sain pihapiiristä ihailijoita.Naapurin pappa sanoi tassupäivää. Yöllä kaipasin todella veljiäni ja sisariani, itketti.  Uusi lauma painui untenmaille ja en oikein tiennyt, missä olen. Aamulla taas asiat olivat hyvin. Silittäviä ja paijaavia käsiä riitti. Sylit olivat tarpeeksi lämpimiä ja pehmoisia. Minusta tuntuu, että viihdyn täällä. Uusi emäntäni vaikuttaa mukavalta.


Saanko esitellä: Moona, kaksi ja puoli kuukautta, jackrussel (tunnemme entuudestaan jackrusselin  nimeltään Hyrrä -  nimensä veroinen)

JAAHA, KETÄS TE OLETTE? MITÄ NYT TAPAHTUU?

MOONAN POSSU

OKEI, EIKÖHÄN TUO KUVAAMINEN JO RIITÄ

TÄÄ ON MUN

KOIRANPENNUN UNTA

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Mielen sopukat, hiihtoretki ja kauniita talvisia kuvia

Uutena vuotena herättiin kauniiseen auringonnousuun. Päivästä tuli kaunis ja pakkastakin oli alle 10. Ilma oli sellainen, että ulkoilemaan oli ihan pakko päästä. Hiihdin pitkin rantoja ja keräsin sisimpääni aurinkoa, lumenhohtoa, jäätyneiden aaltojen varjoja, eläinten lumeen jättämiä jälkiä ja raittiin ilman tunnetta poskillani. Ajattelin, että jokaisessa on fyysisten ominaisuuksien lisäksi  henkisiä  "sopukoita", joihin voi tallentaa jotain itselle erityisen arvokasta ja voimavaroja antavaa. Ainakin "valosopukkani" oli päässyt tyhjentymään, niin paljon nautin  auringonvalosta.  Pimeä syksy on takana ja kevään aurinko pian kurkistaa taivaanrannan takaa. Jokaisella vuodenajalla on omat erityispiirteensä. Tämä vuodenvaihde jäi mieleeni muistojen sopukkaan erityisen tärkeänä.


UUDEN VUODEN PÄIVÄN AURINGONNOUSU

JÄNIKSEN JÄLJET. IHMETELLYT KAUNISTA MAISEMAA...

TALVINEN MAISEMA

MINNEHÄN UKKOKULTA ON HÄVINNYT, TAIVAANRANNAN TAAKSE ETSIMÄÄN KEVÄTTÄ

HIIHTÄJÄN PITKÄ VARJO

IKKUNA JÄÄKRISTALLISTA