Mökkihöppänä - kävelevä perinne joulusta

Mökkihöppänä on vakaasti sitä mieltä, että kun viralliset joulupäivät ovat ohi, uusi vuosi vietetty, loppiainen mörnötetty -  alkaa odotus keväästä. Tammikuun päivät tuovat  lisää maan pinnalle osuvia keveitä valonsäteitä.  Sääennustaja kertoi, että  pakkaspäiviäkin on tulossa. Silloin voi hyvällä omallatunnolla pysyä sisällä ja lämmittää uunia, jotta varpaat pysyvät lämpiminä. Kunnes ulkolämpömittari ja sääennustajat heittävät kuperkeikkaa  Sitten täytynee kieritellä isoja lumipalloja, hakea hiiliä  ja kasata oikein kunnon lumiukko tai -akka. Leikkisyyttä ei saa unohtaa. Joskus ilo ja nauru tahtovat unohtua arjessa, mutta mökkihöppänän mielestä ne ovat tärkeitä. Ilonpisara voi joskus olla niin syvällä ja vaikeasti löydettävissä, mutta annas olla, kun se löytyy jostakin pienenpienestä kätköstä tai varpaanvälistä, miten hyvälle se tuntuukaan!

Mökkihöppänän perhe vietti joulua. Pöydässä oli hyvää itse tehtyä jouluruokaa, kaunis kattaus ja kynttilöitä. Perheen pienimmäinen halusi lähteä joulupukin mukaan jakamaan lahjoja muillekin. Joulupukkia ei siis tarvitse pelätä, koska hän on ystävällinen, lempeä ja luonnostaan oikeamielinen.  Vanhemmat ennenvanhaan uhkailivat, että jos et ole kiltti, pukki tuo vain risuja. Mökkihöppänä oli kiltti. Muistan vieläkin ruskeasilmäisen nukketytön tai valkoisen leikkipuhelimen. Lahjoja ei ollut montaa, mutta ne muistaa vieläkin. Aika hassu ajatus, että itsekin taitaa olla jo kävelevä perinne.. Onneksi edustan Still going strong -mummilajiketta.

Mökkihöppänän muistoissa säilyy, kun pienimmäinen kysyi jatkuvasti, että pusutellaanko tai aamulla  pienen pojan käpertyminen kainalooni. Voi sentään!  Elämä antaa lahjoja, pienenpieniä hetkiä, minuutteja, sekunteja -  ilonpilkahduksia.  Mukavia lumiakkapäiviä kaikille ja muistakaa katsella taivaalle. Sieltä se pilkahtaa - keväinen valonsäde!

Väärän vänkyrä maanantai ja varis

Tämä maanantai on ollut kerrassaan väärän vänkyrä. Aamulla nukutti niin, että kellosta kuuluva vieno linnunlaulu kuulosti variksen raakkumiselta. Aamu oli hukassa. En löytänyt reipasta mieltäni mistään. Sellaisena päivänä pitäisi vetää aamulla lämmin täkki poskiin asti ja kertoa, etten aio tänään lähteä häiritsemään maailmaa eikä maailma mielellään tänään häiritsisi minua. Vaan todellisuus on toistamaata. Työpäivä meni onneksi jotenkuten vanhalla rutiinilla, kun ei vain alkanut pohtimaan mitään syvällisempää. Aivojen pintakerros oli ainoastaan käytössä. Ostin liian pieniä kirjekuoria, väärän numeroisen mustan värin tulostimeen ja kaiken kruunasi suklaalevy pahimpaan maanantaivänkyrään. Suklaalevy oikeasti osaa lohduttaa!  Suklaisen makupalan jälkeen olo vaihtuu lohduttomasta maanantain katumukseksi. Maanantai on siis kohta ohi ja toivon tiistain tuovan tullessaan aamuvirkeyden ja että töissä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa.  Ostokset sujuisivat kuin leikki. Tulostin toimisi ja suklaalevyn tilalla olisi oranssinpunainen porkkana tuomassa katumuksen tilalle terveellisyyttä.

Sitäpä ei tiedä ennen kuin huomenaamulla. Kuuluuko kellosta västäräkki vai varis!

 Jäinen naamataulu!

 Tuulen leikkiä jään  päällä

 Jäinen joki järvessä

 Yksinäinen kuusi

Kahden virran ranta

Pimeys kuin takiaispallo

Pimeys on laskeutunut iholle pysyen siinä takiaispallona. Vaikka kuinka ravistat, pimeys pyörii ympärilläsi niin kuin suuri karuselli.


Syksyisestä tummuvasta hetkestä on valoisia muistojakin. Olin kerran poikani kanssa  pienen lammen rannalla etsimässä karpaloita. Me seisottiin siinä hiljaisessa linnuttomassa metsänlaidassa, kun taivaan tummuus laskeutui.  Hetki luonnossa kosketti. Ajattelin ääneen, että sukupolvesta toiseen olemme siinä hetken katsomassa syksyistä maisemaa. Lampi ja hämäryys jää, katsojat vaihtuvat. Hän maalasi siitä hetkestä minulle taulun ja joka vuosi, kun syksyinen ilta pimenee, hämäryys taulussa on kuin se yhteinen hetkemme lammen rannalla.

Pimeyden keskellä pilkahtaa valoa. Se vaihtelee oranssin hehkuvasta utuiseen hopeaan. Jokaisessa eletyssä päivässäkin toivoisin  hetkiä, jolloin valo pilkahtaa takiaispallopimeydessäkin, voimakkaana, lämmittävänä, hopeisen utuisenakin. Valonsäde kantaa. Pohjoinen kansa kulkee katuvalojen rivistöissä, kynttilän lepattavissa liekeissä tai kotoisassa  huonevalossa - talviajasta huolimatta joulua kohti.

Sunnuntaista askartelua: spraymaalia ja kuumaliimaa - kuunhopea kuusi.

Halot kuivumassa

Illan oranssi ja tummuus

Hopeinen valo

Syksyiset helmet ja kellon siirto talviaikaan

Lokakuu on tuonut järveen jääriitteen, aamuisen  raskaan usvapeiton, öisen kimaltavan tähtipeitteen  ja oranssinhohtavan iltataivaan. Työviikon jälkeen on pakko  istahtaa hetkeksi ja hengähtää. Sisäinen akku latautuu ilman virtajohtoa. Ikkunaan on jo laitettu ensimmäinen valoköynnös tuomaan pimeyteen valoa. Kysymyksessä ei ole joulun odotusta, vaan vain pientä valoa yön pimeyteen.  Pitäisi muistaa siirtää kelloja kesäajasta talviaikaan lauantaina. Ajattelin siirtää itsenikin talviaikaan. Hellitän. Nukahdan aikaisemmin illalla ja nautin rentouttavista lauantai-aamuista ja seesteisistä sunnuntai-illoista. Elän  läsnä hetkessä. Kirjon elämäni helmilankaa pienistä helmistä. Syksyiset helmet ovat pieniä harmaan, roosan ruusun, kynttilän lepattavan liekin keltaisen oransseja. Taivaan  hopeiset tähdenlennot kudon unessa, hentoisia helmiä. Syvässä ja levollisessa läheisyydessä aitoja raskaita valkoisia helmiä.  Hyvää yötä kaikille! Ja yötyöläisille virkeitä silmiä.

Mökkihöppänän tulevaisuus

Ihana ihana kesä takana. Lämpöä oli niin paljon, että nyt  jo kaipasi hetken viileyttä. Onneksi on elokuu ja sateet, jotka tuovat aavistuksen  syksystä tullessaan. Mustikanoksat notkuvat tummansinisinä ja puolukat punertavat ja odottavat poimijaansa. Mutta en ole nähnyt sellaisia pihlajia kuin nyt, painavina oksina ja täynnä oranssinpunaista väriä.

Mökkihöppänä on muuttamassa uuteen kotiin. Ostettiin se talo leivinuunin ympäriltä. Tänä iltana mökkihöppänä on pessyt ikkunoita, kuunnellut hyviä kappaleita radiosta, hypellyt ja laulellut, samalla on tullut vanhan kodin keittiön ikkunat pestyiksi. Entisen asunnon hyvästely vie aikaa. Joka nurkassa asuu muistoja, lampuissa, kuvissa, tauluissa, pihalla. Mutta olen pakannut kaikki muistot pahvilaatikkoon mukaani.  Iso laatikko ja keveä kantaa. Sieltä löytyy  iloa, surua, murhetta, naurua, arkea. Ja kuulkaas arki ja ilo suruineen  on tärkeää. Aamuinen kahvinkeitto, lehdenhaku, kellonvilkuilu ja se, että käy ukkokullan peittoa vetämässä niin, että hänellä on  hyvä nukkua vielä aamu-unet. Pienistä hetkistä kertyy paljon pahvilaatikkoon.

Kesäinen uinuva taivas ja down by the laituri

Västäräkistä vähäsen

Uinuva taivas

Down by the laituri

Kultaiset aallot

Rantakiven päällä

 Mökkihöppänä on ollut bloggauslomalla. Kellon viisarit liikkuvat nopeammin kuin mökkihöppänä - vai liekö ikä tuonut  tullessaan sen, että aika kuluu  vain ihmetellessä ympäröivää kuhisevaa elämää. Onpas ollut jotenkin ihan kummallisen ihmeellinen  kesä. Nytkin illalla  ilma on kuin kuumaa linnunmaitoa iholla.Uimaan mentyä ihmettelet kumpi on viileämpi -  ilma vai ympäröivä vesi. Hikistä kuumuutta en kuitenkaan kaipaa. Ilmalämpöpumppu on kuulkaa ihana vekotin tai  ihka tavallinen tuuletin.

Mökkihöppänä oli lomamatkallakin. Kesäinen pieni laivamatka perhepoppoon kanssa oli mukava. Pienistä asioista kertyi suuria muistoja. Kunhan tuo ukkokulta vielä kotiutuisi työreissultaan. Päästäisiin retroveneilemään, vetämään uistinta, uimaan ja nauttimaan heinäkuisen illan hämäryydestä. Kuhakaan ei vielä ole tullut narratuksi vaan ui vapailla ulapan aalloilla välillä loiskahtaen rannan läheisyydessä. Onneksi ukkokulta soitti, että tulee pikalähetyksenä takaisin.

Mustikat ovat mättäillä odottamassa poimijaansa. Ihanan tummansiniset  mustikkaisen maukkaat suupalat, hehkuvan punaiset makeat mansikat, keltaiset korpisuon lakat tai  raikkaat villivadelmat.+ maustamaton jugurtti tai rahka + avacado  = NAM-smoothie..

Tänään istuin pihalla ja muistutin itselleni, kuinka sitä on kuitenkin elettävä hetkessä - tunneissa ja päivissä.. Mökkihöppänä elää nyt  parhainta  kesäistä aikaa   -talven tuiskuihin kesäistä  happycoint'ia.

Aikainen jäiden lähtö ja äitienpäivän viettoa.

Kevät saapui aikaisin. Miesmuistiin ei ole jäät lähteneet näin aikaisin kuin tänä keväänä. Yleensä jäät lähtevät äitienpäivän aikoihin. Saa nähdä millainen kesä on tulossa. Mökkiin on tehty suursiivous. Ikkunat hohtaa puhtauttaan tuoden luonnon värit vielä lähemmäksi. Toivottavasti linnut eivät lennä ikkunoihin, täytyy vetää verhot lähtiessä ikkunoiden eteen.

Tänään on äitienpäivä ja oli kieltämättä ihana herätä, kun ukkokulta oli laittanut kahvit, voileivät ja vieläpä mansikkaisen brunbergin suukon tarjottimelle. Pienistä asioista tulee niin hyvä mieli. Olen onnellinen, että olen äiti kahdelle rakkaalle lapselle, joilla on elämänarvot kohdallaan ja ovat onnellisia arjessaan.  Siihen ei tarvitse hienoja tai kalliita tavaroita. Aikaa kuunnella, olla läsnä hetkessä. Siitä tulee yhteenkuuluvaisuuden tunne koko perheelle. "Sokerina pohjalla" saan olla mummi. Pienen pojan kanssa touhuaminen saa taas näkemään luonnonkin erilailla, kaikkine pienine yksityiskohtineen. Puhumattakaan mummihalista... Illalla vielä silittämään oman äidin hiuksia vuodeosastolle. Sydäntä lämmittää ottaa pieni ryppyinen käsi käteen ja tietää, että äitini tuntee sen hetken samalla tavalla kuin minäkin. Äitien elämänhelminauhaa.... Onnea kaikille äideille, nuorille ja vanhoille!

Illan hämyyn tummuvaan

Vaaleanpunainen järvi

Saunaan lämpöistä tulta ja tuuleen häviävää savua

Nuotiopuut

Hieno Herra

Taivaankurkottaja

Atshii!

Mökkihöppänän on vallannut flunssavirus. Pää ei tunnu omalta, varpaita palelee, lihaksia särkee ja kaiken kruunaa ihana nuha. Nestyykejä on makuuhuoneessa järkyttävän suuri kasa. Mökkihöppänä käyttää C vitamiinia ja sinkkiä. Toivotaan, että vastustuskyky olisi hyvä. Veikko Huovisen kirjassahan flunssavirus hyppää seuraavaan uhriin ja nauraa käkättää mennessään. En voi kyllä toivoa tätä siirtyvän kenellekään, joten virus voisi hypätä vaikka järveen ja muuttua ihan vain kauniiksi vesipisaraksi.
Ihmisillä on kaikenlaisia flunssantorjuntaan tai olon helpotukseen liittyviä tapoja. Niitä ei passaa suinkaan väheksyä. Jos joku löytää avun  ja helpotuksen flunssaansa niin hyvä se. Valkosipuleita, tiikeripalsamia, teetä,  inkivääriä - yhdistettynä lepopäivään. Sohvan uumeniin, lämmintä peittoa päälle ja silmät kiinni. Se taitaa olla paras flunssan helpotuskeino.

Atshii ja leppoisaa sunnuntaita!

Avaimet ei ole enää kateissa!

Tähän pino puita ja takkaan tuli varpaita lämmittämään!

Hiiriä ja ihmisiä

Maaliskuun alku on kummallisen lämmin. Lunta on vain hivenen, järven jään pinnalla ei ole lunta. Eilen illalla jää rasahteli, kun railoja syntyi. Ääni oli kuin kesäisen ukkosen jyrinä kaikuen ympäri järven. Moottorikelkka laitettiin kesäsuojaan. Kaipaan maaliskuun hankia, auringonpaistetta ja hiihtoretkiä. Hiihtoretken jälkeen kuumaa kaakaota verannalla. Kaipaan neljää vuodenaikaa, vaikken pakkashöperö olekaan.

Maaliskuussa tiaiset ja varpuset alkavat kevätviserryksen. Viime yönä huuhkajat ja pöllöt huhuilivat kaveria itselleen kesäpuuhiin.  Linnut eivät enää vieraile ruokintapaikalla vaan taitavat löytää jo muutakin syötävää luonnosta. Sunnuntaiaamu on rauhallinen, pieniä lumihiutaleita laskeutuu hiljalleen taivaalta.  Tekisi mieli vain venytellä ja kehrätä kuin kissa takanlämmössä. Mutta pimeän talven jälkeen valoisuus kuitenkin valtaa mielen. Josko kuitenkin ottaisi sukset alleen ja hiihtelisi hiljalleen rantoja pitkin. Joisi maaliskuisen kupposen kuumaa kaakaota. Valmistautuisi hiljalleen maanantaihin, uuteen viikon alkuun - joissakin kielissä maanantai viittaa kuuhun - kuunpäivään.  Tiistaina onkin laskiaispullan päivä!

Lauantai-illan auringonlasku

Jäärailon jäisiä kukkasia

J

Lintujen auringonkukansiemenet kelpaa hiirelle

Kaunis jäänpinta

Kepeät iltapilvet

Dalat ja Phan Thiet - jää taakse

Vielä viimeinen fiilistely Dalatin vuoristokaupungista ja Phan Thietin lomarannalta. Phan Thietissä majoituttiin Cliff Resort - hotelliin. Se oli vuoden vanha ja rakentaessa oli ajateltu ekologisuutta.  Aamupalalla oli kahta, kolmea lajia keittoa, tuoreita munakkaita, joihin sai valita omat täytteet, paljon kasviksia ja tuoreita hedelmiä. Varsinkin mehut olivat tuoreita - jäin koukkuun ananasmehuun...

Mui Nen ranta-alueella oli paljon turistikauppoja - alueella on paljon venäläisturistejä - meidän hotelli oli hiukan kauempana  rauhallisella alueella.  Meitä luultiin venäläiseksi ja kun kerrottiin että ollaan suomalaisia, ei kukaan tiennyt Suomen olemassaolosta mitään.

Merivirrat ovat voimakkaita, sen vuoksi vihreä lippu vaihtui usein punaiseen ja mustaan. Rannalla olijat yleensä kävelivät pitkin meren rantaa tai kahlasivat matalikossa. Merivesi oli ihanan lämmintä. Hotellin uima-altaassa paahtava auringonpolte helpotti hiukan.

Jos lomaviikkoa olisi voinut jatkaa, olisin halunnut käydä vielä Hanoissa ja Halong Bayssä ihastelemassa erästä maailman kauneimmistä merenlahdista.

Mutta kaikki loppuu aikanaan, Vietnam jäi taakse. Kotimatka kesti 26 tuntia. 6 tuntia kentälle, 12,5 tuntia lentoa, tunnin kotimaan lento ja vielä pari tuntia omalla autolla. Kotioven avattuani tiesin saapuvani  maailman parhaaseen paikkaan. Tuttuun ja turvalliseen kotiin.

Kuulevatko korvat, näkevätkö silmät, puhuuko suu?

Illan hämyyn tummuvaan

Tähän liikenteeseen en uskaltaudu itse ajamaan

Putoaako hedelmä päähän?

Paikallinen sähköyhtiö on laittanut paljon piuhoja