Lokakuu on tuonut järveen jääriitteen, aamuisen raskaan usvapeiton, öisen kimaltavan tähtipeitteen ja oranssinhohtavan iltataivaan. Työviikon jälkeen on pakko istahtaa hetkeksi ja hengähtää. Sisäinen akku latautuu ilman virtajohtoa. Ikkunaan on jo laitettu ensimmäinen valoköynnös tuomaan pimeyteen valoa. Kysymyksessä ei ole joulun odotusta, vaan vain pientä valoa yön pimeyteen. Pitäisi muistaa siirtää kelloja kesäajasta talviaikaan lauantaina. Ajattelin siirtää itsenikin talviaikaan. Hellitän. Nukahdan aikaisemmin illalla ja nautin rentouttavista lauantai-aamuista ja seesteisistä sunnuntai-illoista. Elän läsnä hetkessä. Kirjon elämäni helmilankaa pienistä helmistä. Syksyiset helmet ovat pieniä harmaan, roosan ruusun, kynttilän lepattavan liekin keltaisen oransseja. Taivaan hopeiset tähdenlennot kudon unessa, hentoisia helmiä. Syvässä ja levollisessa läheisyydessä aitoja raskaita valkoisia helmiä. Hyvää yötä kaikille! Ja yötyöläisille virkeitä silmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti