Lintujen venetsialaiset

Mökkihöppänä  heräsi hiljalleen lauantaiaamuun. Elokuun aamun mökkipihalla kuului siritystä ja talitinttien tutut  titityyt. Pihan mäntyjen latvat olivat täynnä talvilintuja, jotka keskustelivat keskenään iloisesti. Kai ne vaihtoivat kesän kuulumiset - montako pientä lintua oli syntynyt, kuka oli jäänyt yksin tai löytänyt itselleen puolison pesän ja pienten linnunpoikasten hoitoon? Latvuksissa kävi  melkoinen kuhina ja ajattelin niiden pitävän lintujen venetsialaisia. Kekkereitä ennen ensimmäisen syystuulen saapumista. Jos osaisin lintujen kieltä kertoisin, että me ostetaan siemeniä ja talipalloja talven varalle, etteivät olisi turhan huolissaan. Toivottaisin tervetulleiksi uudet pienet linnut. Mökkihöppänä kuuli tänään, että lähistöllä asustaa ilves pienen poikasen kanssa. Ne käyvät kuulema juomassa vettä järvestä yhdessä. Olisipa onni nähdä ilves poikasensa kanssa! Illalla kun menemme nukkumaan, kuvittelen tassutusten äänen ja kuinka poikanen uskaltautuu katsomaan kuvajaistaan veden pinnalta. Hyvää yötä talitinteille, varpusille  ja ilveksen pojalle, toivottaa mökkihöppänä!

ps. mökkihöppänän vasempaan nimettömään ilmestyi toinen sormus - Sitoutuminen elämäni rakkaimman miehen kanssa (poikani ja pienen pojanpoikani lisäksi) Mökkihöppänän sydämessä asuu ilo ja valo.

Elokuun eloisat päivät

Mökkihöppänän loppukesä on jotensakin mennä hujahtanut teille tietymättömille. Aika katoaa vaarojen ja soiden pienien käppyrämäntyjen taakse, eikä mökkihöppänä saa millään aikaa kiinni. Ehkä syys-lokakuun illat tuovat ajan takaisin edes kurkistamaan mökin nurkan takaa. Stressiä ei sen sijaan näy. Se on pudonnut pahemman kerran suon syvimpään silmäkkeeseen ja mökkihöppänä toivoo sen uppoutuvan sinne yhä syvemmälle. Ikääntyminenkö tämän sielunrauhan tuo tullessaan? Siihen en osaa valitettavasti vastata. Tarvitseeko joka kysymykseen ollakaan vastausta? Mene ja tiedä. Järvi on ollut tyyni ja kaunis. Veden pintaan  heijastaa valot, puut  ja pilvet. Iltaisin vaaleanpunaisen ja -sinisen värit vaihtavat alati taivaalla paikkaansa. Aikaisin aamusta auringon oranssina kajastava valo heijastaa läpi järviusvan. Jossakin kaukana kuuluu kalan pyrstön loiskahdus ja vesilinnun yksinäinen kutsuhuuto.

Tänään käytiin oikein shoppailemassa. Ennen ostin kivan hameen ja korkeakorkoiset kengät. Tänään ostin kuha-uistimen. Viikon lomapäivät ovat olleet yhdet kesän  hienoimmista päivistä ja keskiviikkopäivä olikin sitten  yksi elämän kohokohdista. Mutta jotainhan täytyy jättää kerrottavaksi seuraavassa blogissani....

Pyyhesuoja Muistoja lapsuudesta

Mökkihöppänän ruusut

Vesi on kiveä vahvempaa

Tervetuloa saunaan

Airo ja aallot

Juhannuskivi