Tammikuinen pakkaspäivä ja miljoonakaappi

Mökkihöppänällä on ollut kotona pakkaspäivä. Pakkasmittarin elohopea laskee alaspäin. Ei siis ulkoilua tiedossa vaan rattoisa siivouspäivä. Onko teillä "miljoonakaappia", sellaista johon kerätään kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat tilpehöörit, ruuvit, mutterit?  Meillä moni tavara on  päätynyt miljoonakaappiin ja silläkin kaapilla tuli nyt  rajat vastaan. Nyt kaappi on siivottu, lajiteltu, puunattu ja putsattu.. Ja miljoonakomerosta tulikin satojenkaappi! Samalla tuli esiin unohtuneita kortteja, ruokaohjeita ja pieniä tavaroita, joiden sisällä asusti muisto. Mummin ja ukin kirjeitä lapsenlapsilleen, pieni sininen lintu, joka oli nuorena oman huoneeni ikkunassa, rannekoru,  jonka sain ylioppilaslahjaksi, lasten piirroksia ja  äitienpäiväkorttien hellyttäviä pieniä runoja. Miljoonakaapista löytyikin myös menneiden aikojen sydänkosketuksia. Nyt oli  aika laittaa muistot järjestykseen. Pojanpoika joskus ihmettelee:  Mitä mummi on tällä tehnyt? Ajatella, mummin aikaan on ollut tällainenkin ihan oikeasti käytössä? Onkohan ihmisen elämä pienien muistojen keräämistä sielun miljoonakaappiin?  Menneitä  ja tulevia   -  tarpeellisia ja tarpeettomia - hellyttäviä ja suloisia - surullisia ja kaipaavia - riemukkaita ja ja niin iloisia!

Tuulentuivertamat

Mökkihöppänä vietti eilen oikein levollisen päivän. Levollisuus ei välttämättä tarkoita vain olemista. Mökkihöppänä on tehnyt asioita, joista tulee hyvä olo ja levollinen mieli - hiihtänyt, leikkinyt koiran kanssa, valokuvannut ja selaillut vanhoja lehtiä,  ottanut päiväunetkin.

Ensimmäisen hiihtoreissun jäljiltä jalat ovat kuin kaksi tönkkösuolattua muikkua. Ei suju, eikä liiku ja jos sujuu ja liikkuu, niin kipiää tekee. Mutta sillähän se lähtee millä on tullutkin. Tänään on hiljalleen hiihtelyä tiedossa.  Eilen auringon ympärillä oli halo-ilmiö - auringon ympärillä sateenkaari koko väriloistossaan. Pakkanenkin on paukkunut nurkissa. En ole ollut mikään pakkasihminen, mutta tänä vuonna pakkaset tuntuivat hyviltä. Pitkän mustan pimeän, harmaan loskan ja hopeisen liukkauden jälkeen vihelsi kylmä tuulentuiverrus, joka ei kysele, kietoudu eikä pysähtele, vaan tuivertaa suoraan nurkkiin ja metsiköihin,  ja saa suuret  lumiset siivet järvien isoilla aukeilla.  Takkaan puita ja mökki on lämmennyt pikkuhiljaa. Parhaimmillaan  mökin lämpö on silloin, kun on lähdettävä taas kaupunkiarkeen.

Kohta mökkihöppänän tuulentuiverrus miinusasteista vaihtuu plusasteisiin, kun alkaa kauan odotettu, säästetty ja ansaittu loma. Kesälomasta onkin jo niin pitkä aika....

Majava metsurina

Lunta putoo, pilvi talvisukkaa kutoo

Tuulen valkoiset siivet

Kylmä auringonlasku

Jääkiteet ikkunassa