Elämän leppoistaminen

Luin artikkelin downshifting -elämäntavasta. Jotain kolahti. Olen leppoistanut elämääni  vuoden ajan tiedostamatta. Pidän lauantai-aamun kiireettömästä heräämisestä mökillä, kahvin tuoksusta ja korvia hivelevästä hiljaisuudesta. Aamututkailusta - millainen sää on ikkunan takana? Mitähän me ukkokullan kanssa. No,  sanoi, että vaikka halontekoa. Ruokaostoksetkin ovat muuttuneet. Keittoon oikeita porkkanoita, muita kasviksia, joskus perunaakin, paljon mausteita ja lihaa tai kalaa. Kuljin viikolla superhypermarketissa ja ihmettelin sitä ruokatarvikkeiden määrää. Satoja ja satoja erilaisia pussukoita ja nyssyköitä. Luen pieniä pränttejä, E, E, E. Millähän E:llä on merkitty aidot ruoka-aineet. Ai, niitä ei tässä olekaan...  Pakkohan tarpeellista on ostaakin, ja kieltämättä joskus maistuu karkkipussikin. Hyvä kun ihmisillä on töitä sen myötä,  mutta  silti jotain peruuttamatonta  päässäni on tapahtunut. Televisio - vain pieniä hetkiä, kiitos. Hyvää musiikkia sadehetkiin, kirja olohuoneen pöydällä, neulepuikot ja kauniin väristä villalankaa. Olen onnellinen ja paremmassa kunnossa kuin valovuosiin..  Ja taitaa miehenikin olla samaa mieltä. Ainakin hän kulkee pitkin poikin tonttia ja viheltelee!



Mökkienkelit

Aaltojen muovaamat kivet