Pimeys on laskeutunut iholle pysyen siinä takiaispallona. Vaikka kuinka ravistat, pimeys pyörii ympärilläsi niin kuin suuri karuselli.
Syksyisestä tummuvasta hetkestä on valoisia muistojakin. Olin kerran poikani kanssa pienen lammen rannalla etsimässä karpaloita. Me seisottiin siinä hiljaisessa linnuttomassa metsänlaidassa, kun taivaan tummuus laskeutui. Hetki luonnossa kosketti. Ajattelin ääneen, että sukupolvesta toiseen olemme siinä hetken katsomassa syksyistä maisemaa. Lampi ja hämäryys jää, katsojat vaihtuvat. Hän maalasi siitä hetkestä minulle taulun ja joka vuosi, kun syksyinen ilta pimenee, hämäryys taulussa on kuin se yhteinen hetkemme lammen rannalla.
Pimeyden keskellä pilkahtaa valoa. Se vaihtelee oranssin hehkuvasta utuiseen hopeaan. Jokaisessa eletyssä päivässäkin toivoisin hetkiä, jolloin valo pilkahtaa takiaispallopimeydessäkin, voimakkaana, lämmittävänä, hopeisen utuisenakin. Valonsäde kantaa. Pohjoinen kansa kulkee katuvalojen rivistöissä, kynttilän lepattavissa liekeissä tai kotoisassa huonevalossa - talviajasta huolimatta joulua kohti.
 |
| Sunnuntaista askartelua: spraymaalia ja kuumaliimaa - kuunhopea kuusi. |
 |
| Halot kuivumassa |
 |
| Illan oranssi ja tummuus |
 |
| Hopeinen valo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti