Ihana ihana kesä takana. Lämpöä oli niin paljon, että nyt jo kaipasi hetken viileyttä. Onneksi on elokuu ja sateet, jotka tuovat aavistuksen syksystä tullessaan. Mustikanoksat notkuvat tummansinisinä ja puolukat punertavat ja odottavat poimijaansa. Mutta en ole nähnyt sellaisia pihlajia kuin nyt, painavina oksina ja täynnä oranssinpunaista väriä.
Mökkihöppänä on muuttamassa uuteen kotiin. Ostettiin se talo leivinuunin ympäriltä. Tänä iltana mökkihöppänä on pessyt ikkunoita, kuunnellut hyviä kappaleita radiosta, hypellyt ja laulellut, samalla on tullut vanhan kodin keittiön ikkunat pestyiksi. Entisen asunnon hyvästely vie aikaa. Joka nurkassa asuu muistoja, lampuissa, kuvissa, tauluissa, pihalla. Mutta olen pakannut kaikki muistot pahvilaatikkoon mukaani. Iso laatikko ja keveä kantaa. Sieltä löytyy iloa, surua, murhetta, naurua, arkea. Ja kuulkaas arki ja ilo suruineen on tärkeää. Aamuinen kahvinkeitto, lehdenhaku, kellonvilkuilu ja se, että käy ukkokullan peittoa vetämässä niin, että hänellä on hyvä nukkua vielä aamu-unet. Pienistä hetkistä kertyy paljon pahvilaatikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti