Vielä viimeinen fiilistely Dalatin vuoristokaupungista ja Phan Thietin lomarannalta. Phan Thietissä majoituttiin Cliff Resort - hotelliin. Se oli vuoden vanha ja rakentaessa oli ajateltu ekologisuutta. Aamupalalla oli kahta, kolmea lajia keittoa, tuoreita munakkaita, joihin sai valita omat täytteet, paljon kasviksia ja tuoreita hedelmiä. Varsinkin mehut olivat tuoreita - jäin koukkuun ananasmehuun...
Mui Nen ranta-alueella oli paljon turistikauppoja - alueella on paljon venäläisturistejä - meidän hotelli oli hiukan kauempana rauhallisella alueella. Meitä luultiin venäläiseksi ja kun kerrottiin että ollaan suomalaisia, ei kukaan tiennyt Suomen olemassaolosta mitään.
Merivirrat ovat voimakkaita, sen vuoksi vihreä lippu vaihtui usein punaiseen ja mustaan. Rannalla olijat yleensä kävelivät pitkin meren rantaa tai kahlasivat matalikossa. Merivesi oli ihanan lämmintä. Hotellin uima-altaassa paahtava auringonpolte helpotti hiukan.
Jos lomaviikkoa olisi voinut jatkaa, olisin halunnut käydä vielä Hanoissa ja Halong Bayssä ihastelemassa erästä maailman kauneimmistä merenlahdista.
Mutta kaikki loppuu aikanaan, Vietnam jäi taakse. Kotimatka kesti 26 tuntia. 6 tuntia kentälle, 12,5 tuntia lentoa, tunnin kotimaan lento ja vielä pari tuntia omalla autolla. Kotioven avattuani tiesin saapuvani maailman parhaaseen paikkaan. Tuttuun ja turvalliseen kotiin.
 |
| Kuulevatko korvat, näkevätkö silmät, puhuuko suu? |
 |
| Illan hämyyn tummuvaan |
 |
| Tähän liikenteeseen en uskaltaudu itse ajamaan |
 |
| Putoaako hedelmä päähän? |
 |
| Paikallinen sähköyhtiö on laittanut paljon piuhoja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti