Mökkihöppänä - kävelevä perinne joulusta

Mökkihöppänä on vakaasti sitä mieltä, että kun viralliset joulupäivät ovat ohi, uusi vuosi vietetty, loppiainen mörnötetty -  alkaa odotus keväästä. Tammikuun päivät tuovat  lisää maan pinnalle osuvia keveitä valonsäteitä.  Sääennustaja kertoi, että  pakkaspäiviäkin on tulossa. Silloin voi hyvällä omallatunnolla pysyä sisällä ja lämmittää uunia, jotta varpaat pysyvät lämpiminä. Kunnes ulkolämpömittari ja sääennustajat heittävät kuperkeikkaa  Sitten täytynee kieritellä isoja lumipalloja, hakea hiiliä  ja kasata oikein kunnon lumiukko tai -akka. Leikkisyyttä ei saa unohtaa. Joskus ilo ja nauru tahtovat unohtua arjessa, mutta mökkihöppänän mielestä ne ovat tärkeitä. Ilonpisara voi joskus olla niin syvällä ja vaikeasti löydettävissä, mutta annas olla, kun se löytyy jostakin pienenpienestä kätköstä tai varpaanvälistä, miten hyvälle se tuntuukaan!

Mökkihöppänän perhe vietti joulua. Pöydässä oli hyvää itse tehtyä jouluruokaa, kaunis kattaus ja kynttilöitä. Perheen pienimmäinen halusi lähteä joulupukin mukaan jakamaan lahjoja muillekin. Joulupukkia ei siis tarvitse pelätä, koska hän on ystävällinen, lempeä ja luonnostaan oikeamielinen.  Vanhemmat ennenvanhaan uhkailivat, että jos et ole kiltti, pukki tuo vain risuja. Mökkihöppänä oli kiltti. Muistan vieläkin ruskeasilmäisen nukketytön tai valkoisen leikkipuhelimen. Lahjoja ei ollut montaa, mutta ne muistaa vieläkin. Aika hassu ajatus, että itsekin taitaa olla jo kävelevä perinne.. Onneksi edustan Still going strong -mummilajiketta.

Mökkihöppänän muistoissa säilyy, kun pienimmäinen kysyi jatkuvasti, että pusutellaanko tai aamulla  pienen pojan käpertyminen kainalooni. Voi sentään!  Elämä antaa lahjoja, pienenpieniä hetkiä, minuutteja, sekunteja -  ilonpilkahduksia.  Mukavia lumiakkapäiviä kaikille ja muistakaa katsella taivaalle. Sieltä se pilkahtaa - keväinen valonsäde!