Jumittavat hartialihakset, venyttelyä ja lisää kaunitta talvikuvia

Tänään on ollut jälleen kylmänkaunis lauantaipäivä. Ulos ei tee todellakaan mieli mennä.
Olen kuulostellut fysiikkaani ja todennut, että jos joku vetää päälaelta minua ylöspäin, löydän
hyvin äkkiä jumittavat hartialihakseni. Fysioterapeutti sanoi, että kannan maailmaa hartioilla ja
minun pitää kerran päivässä puhaltaa kummallekin olkapäälle, jotta huomaisin rentouttaa itseäni.
Nyt olen tehnyt venytysharjoituksia rauhallisesti ja  hiki virtaa  otsaa pitkin. Veri alkaa kiertää kohisten.
Aina ei tarvitse suuria suorituksia, punneruksia, kilometrejä tai sykemittaria saadakseen
hien pintaan.  Samoihin liikuntakaavoihin ei pitäisi jumittua vaan kokeilla rohkeasti jotain uutta.ja erilaista. Hidasta  venyttelyä ja ripaus rauhallista hengitystä. Kesällä mökkihöppänä on notkea kuin oravanpoika ja oikeaoppinen hengitys tuo koko  kesän suoraan verenkiertooni.

KAVERI

MÄNNYN OKSIEN LUMIKUKAT

MITEN KAUNIS VALO VOI OLLAKAAN

KAIRAN KÄYTTÖ ON TAITOLAJI

Koiranpennun päiväkirja 2

Ensimmäinen viikko takana uudessa kodissa. Olen valloittanut pikkuhiljaa olohuoneen, keittiön ja eteisen. Lauman muut jäsenet näyttää menevän jonnekin huoneisiin, joissa heilllä on nukkumapaikat. En pääse sinne,  mutta en kyllä ole halunnutkaan. Näyttää pimeältä paikalta. Minä pelkään kaikkea suurta, erilaista ja kovia ääniä. Pelkään postilaatikkoa puhumattakaan roskiksesta. Näyttävät ihan hirviöiltä, vaikka söisivät pieniä koiranpentuja. Pysyn visusti erossa. Olen vähän korkeampi kuin emäntäni ulkoilukenkä. Kun painan pääni hankeen, minusta näkyy vain kolme mustaa täplää. Toistaiseksi vastaantulijoista osa on ruvennut nauramaan nähdessäni minut. Mutta kyllä minä vielä tästä kasvan. Osaan  jo murista. Olen harjoitellut, mutta emäntäni suupielet vain nousee ylöspäin. Minua kuulema kielletään johdonmukaisesti ja palkitaan hyvästä käyttäytymisestä. Jaa, pitkä tie vielä edessä.. Mutta nyt hihnaa etsimään, tiedä vaikka pääsisi ulos.

PS: Emäntä olisi laittanut kuvaa minusta, mutta ei ennätä ottamaan kuvaa. Muutamassa näkyy vain hännänpää.

Koiranpennun päiväkirja

Sain eilen uuden kodin. Matka Savosta Kainuuseen sujui nukkuen. Päivä meni uuteen "laumaan" tutustuessa. Toin mukanani paljon elämää, menoa ja meininkiä. Lisäksi ovesta livahti kanssani vilpitöntä iloa, hellyyttä ja läheisyyttä. Kävin ulkona ja sain pihapiiristä ihailijoita.Naapurin pappa sanoi tassupäivää. Yöllä kaipasin todella veljiäni ja sisariani, itketti.  Uusi lauma painui untenmaille ja en oikein tiennyt, missä olen. Aamulla taas asiat olivat hyvin. Silittäviä ja paijaavia käsiä riitti. Sylit olivat tarpeeksi lämpimiä ja pehmoisia. Minusta tuntuu, että viihdyn täällä. Uusi emäntäni vaikuttaa mukavalta.


Saanko esitellä: Moona, kaksi ja puoli kuukautta, jackrussel (tunnemme entuudestaan jackrusselin  nimeltään Hyrrä -  nimensä veroinen)

JAAHA, KETÄS TE OLETTE? MITÄ NYT TAPAHTUU?

MOONAN POSSU

OKEI, EIKÖHÄN TUO KUVAAMINEN JO RIITÄ

TÄÄ ON MUN

KOIRANPENNUN UNTA

Maailmanlopun ennustajat ja eläköityminen

Millainenhan tulee vuodesta 2012? On monenlaisia maailmanlopun ennustajia tai  muita spesialisteja, joka topakasti kertovat,  että euro romahtaa, ilmasto muuttuu epämiellyttäväksi, tulivuoria purkautuu tai työttömyys kasvaa rajusti.  Missä ovat hyvät uutiset? Että elintasomme jatkuu kohtuullisena, meillä on lämpöä, vettä ja ruokaa.  Jokaisen toivoisin löytävän jonkun hyvän asian elämästään.  Ne ovatkin kirjoittamisen, julkaisemisen ja etenkin lukemisen arvoisia. 

Toinen asia mikä mietityttää on, millainen on hyvä vanhuus. Omia vanhempiani hoitaessa olen ajatellut, että he ovat tämän yhteiskunnan "kehäraakkeja".  Kunnioitus vanhenemista, rauhallista ja miellyttävää köpöstelyelämää kohtaan  puuttuu. Vanhuutta ei saisi edes ajatella.  Puhuminen työkavereiden eläkkeelle jäämisestäkin on useasti  tabu. Miksihän? Eläkkeellähän pitäisi olla huikea mahdollisuus tehdä kaikki ne asiat, jotka on jäänyt tekemättä tai kokeilematta. Toimeentulo pitäisi olla eläkkeelläkin turvattu. Sitähän tämä yhteiskunta, joka arvostaa vain työikäisiä, ei välttämättä anna. Jos eläkkeellejääminen on vaikeaa, pitäisi olla jokin tukiryhmä, joka kertoisi mahdollisuuksista saada vaikkapa uusia ihmissuhteita. Ihmissuhteiden takiahan monet viihtyvät työssään haluamatta jäädä eläkkeelle ja antaa sijaa nuorille aloittaa työuraansa.

Mökkihöppänällä kyllä aika kuluu. On niin paljon asioita joita arvostan, ihmettelen ja haluaisin kokeilla. Ja näköjään sitä pystyy kaikenlaiseen työpäivän jälkeenkin. Mökkihöppänä elää  päivän kerrallaan.

LUMITUISKU KIITÄÄ PITKIN JÄRVENPINTAA

KYNTTILÄT

 Ja saanko esitellä, mökkihöppänän uusimman ystävän.. Suloinen, pieni ja vallaton.