Mielen sopukat, hiihtoretki ja kauniita talvisia kuvia

Uutena vuotena herättiin kauniiseen auringonnousuun. Päivästä tuli kaunis ja pakkastakin oli alle 10. Ilma oli sellainen, että ulkoilemaan oli ihan pakko päästä. Hiihdin pitkin rantoja ja keräsin sisimpääni aurinkoa, lumenhohtoa, jäätyneiden aaltojen varjoja, eläinten lumeen jättämiä jälkiä ja raittiin ilman tunnetta poskillani. Ajattelin, että jokaisessa on fyysisten ominaisuuksien lisäksi  henkisiä  "sopukoita", joihin voi tallentaa jotain itselle erityisen arvokasta ja voimavaroja antavaa. Ainakin "valosopukkani" oli päässyt tyhjentymään, niin paljon nautin  auringonvalosta.  Pimeä syksy on takana ja kevään aurinko pian kurkistaa taivaanrannan takaa. Jokaisella vuodenajalla on omat erityispiirteensä. Tämä vuodenvaihde jäi mieleeni muistojen sopukkaan erityisen tärkeänä.

UUDEN VUODEN PÄIVÄN AURINGONNOUSU

JÄNIKSEN JÄLJET. IHMETELLYT KAUNISTA MAISEMAA...

TALVINEN MAISEMA

MINNEHÄN UKKOKULTA ON HÄVINNYT, TAIVAANRANNAN TAAKSE ETSIMÄÄN KEVÄTTÄ

HIIHTÄJÄN PITKÄ VARJO

IKKUNA JÄÄKRISTALLISTA