Mikä joulussa on parasta?

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaaleanpunainen kajo

Koivunoksat kurkottavat aurinkoon

Rannan viimeiset ruohot

 

 

 

 

 

Mökkihöppänä tykkää joulun perinteistä. Aattoaamuna kinkku uunista, omatekemät riisipiirakat, ja joulusinappia. Yöpaitaisillaan hiippaileva perhe aamupalalla. Kuuluu "nam" ja "että tämä on hyvää" tai "tässä on pieni taivas".  Kiirettä ei  aattona enää saisi olla.  Televisiosta lastenohjelmaa -  Lumiukko - mukavaa yhdessäoloa. Sitten äidin luo hoivayksikköön. Äidin ruskeissa silmissä kyyneleet - kuiskaa hiljaa, että kaikki on yhdessä. Huolehtii, ettei kädet ole kylmät kellään. Viedään kynttilät kaikkien edesmenneiden rakkaiden muistolle. Joulurauha. Kotiin - sininen hetki - kynttilät syttyvät ja iloinen porina käy olohuoneessa. Pieni poika ihmettelee - onko ne loppujen lopuksi tulleet ihan  tontuiksi?  Jossakin nurkassa kolisee hiljaa ja kuuluu ihmeellisiä kiliseviä ääniä. Joulupöydässä itsetekemiä ruokia. Jostakin tumman taivaan tähtien,  kuusikkojen ja hangilla leikkivien kuutamovarjojen keskeltä on tullut ehkä joulupukki tuoden pieniä  tuliaisia, varsinkin perheen pienimmälle. Leikkimistä - riemukkaita - voitollisia lautapelejä - joulumusiikkia. Yö tuo hiljalleen aattoyön syvän rauhan.  Joulusauna - hiljalleen sihisevä kiuas - lempeä öinen löyly. Pehmoinen saunatakki. Pieni poika nukkuu, nähden unta pulinasta, rapisevista papereista tai kilisevästä tonttuhatusta. Loppujen lopuksi joulussa onkin kysymys tulevista ja menevistä muistoista. Se onkin kaikilla ihmisillä ihan ikiomansa.  Joillakin joulukirkko - joillakin jotain  muuta. Pääasia on rauhallinen mieliala -  rentouden hetki - ystävät - perheenjäsenet - joulukortti joltakin kaukaiselta ystävältä.

Siinä on meidän perheen aatto. Se kestää yhden päivän vuodessa, yhtä herkkänä, muistorikkaana ja läheisenä. Saapuen taas uudelleen seuraavana vuonna.