Viikonloppu oli kevään kauneimpia. Hanki hohti tuhansina pieninä timantteina ja aurinko siniseltä taivaaltaan, niin että aurinkolasit olivat tarpeen. Koiranpentu nautti juoksemisesta ja melkein lensi pitkin jäätä. Pysähtyessään sekin ihmetteli auringon lämpöä. Uni maittoi koko porukalle parin tunnin hiihtolenkin jälkeen. Hyvää ruokaa ja ihanat päiväunet, mukavaa on joskus vain köllötellä. Jälkitoimituksena mökkihöppänä sai flunssantekeleen. Kurkku kipeytyi ja ääni meni. Miten VAIKEAA on puhumattomuus? Elekieli on onneksi olemassa. Ihmisen olemuksesta oikeastaan voi lukea paljon . Katselkaapa joskus ympärillenne.. Tiedostamatta annamme paljon tietoa itsestä. Joskus olemus ja puhutut sanat eivät aina kerro samaa tarinaa.
AURINGONPALVOJA |
HIIHTELEN HANKIA HILJALLEEN |
OKEI, MISSÄ KALAT |
AURINGON KURKISTUS |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti