Mökkihöppänällä on ollut nousukiitoa, eikä ole ennättänyt kirjoittelemaankaan. Mutta nyt on laskeuduttu mökin leppoisaan takkatulen lämpöön. Aamulla aion herätä taas aikaisin ihmettelemään luonnon aamuista raikkautta. Minä pidän aamuista. Aamuauringon pilkistäessä taivaanrannan takaa alkaa lupaus uudesta päivästä. Hennon herkästä valon häivähdyksestä, kun kaikki ympärillä vielä torkkuu. Hiihtolenkki ja kuuma kahvikuppi. Miten vähästä ihminen voikaan olla onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti