Järjestelmäkameran opettelua

Mökkihöppänällä on uusi kamera. Ihmeellinen vempain, jota ympäröi kymmeniä painikkeita, joiden takana taas on kymmeniä vaihtoehtoja.  Tänään olen kuvannut täysin arpomalla. Järjestelmäkameran käyttäminen vaatii oman opettelunsa varsinkin kun vaihtaa myös merkkiä. Mökkihöppänälle valokuvaamisesta on tullut tärkeä ja antoisa harrastus. Valokuvat ovat täynnä muistoja, hetkiä, pieniä välähdyksiä menneisyydestä.  Vanhoissa mustavalkoisissa valokuvissa on ihmisiä usean sukupolven takaa. Kaikista ei edes tiedä, ketä he ovat, mutta jostakin syystä katse, käden asento tai jokin muu kuvassa kertoo omaa tarinaansa. Seuraavana on hiukan auringon haalistamat värivalokuvat. Pieni tyttö heinäpellolla,  istumassa ruohikossa, sukulaisia, juhlia, vauvoja ja aikuisia, iloista yhdessäoloa jouluna, luontokuvia tai kuva kärpäsestä limpparipullon korkissa. Digikuva-aikaan tietokone täyttyy kuva-arkistoilla. Piuhaa televisioon ja kuvat tulevatkin pienen seinän kokoisena esille. Niistäkin kuvista löytyy hauskoja yksityiskohtia, joita ei muuten olisi huomannutkaan, vaikkapa koiran häntä vasemmassa alareunassa tai mökkihöppänän kauan kadoksissa ollut esine. Valokuvat tuovat ja vievät muistoja eteenpäin.

Mökkiperhonen

Lämpöä ja tunnelmaa

Pieni ranta-aalto

Käpy odottaa oravaa