perjantai 24. lokakuuta 2014

Syksyiset helmet ja kellon siirto talviaikaan










Lokakuu on tuonut järveen jääriitteen, aamuisen  raskaan usvapeiton, öisen kimaltavan tähtipeitteen  ja oranssinhohtavan iltataivaan. Työviikon jälkeen on pakko  istahtaa hetkeksi ja hengähtää. Sisäinen akku latautuu ilman virtajohtoa. Ikkunaan on jo laitettu ensimmäinen valoköynnös tuomaan pimeyteen valoa. Kysymyksessä ei ole joulun odotusta, vaan vain pientä valoa yön pimeyteen.  Pitäisi muistaa siirtää kelloja kesäajasta talviaikaan lauantaina. Ajattelin siirtää itsenikin talviaikaan. Hellitän. Nukahdan aikaisemmin illalla ja nautin rentouttavista lauantai-aamuista ja seesteisistä sunnuntai-illoista. Elän  läsnä hetkessä. Kirjon elämäni helmilankaa pienistä helmistä. Syksyiset helmet ovat pieniä harmaan, roosan ruusun, kynttilän lepattavan liekin keltaisen oransseja. Taivaan  hopeiset tähdenlennot kudon unessa, hentoisia helmiä. Syvässä ja levollisessa läheisyydessä aitoja raskaita valkoisia helmiä.  Hyvää yötä kaikille! Ja yötyöläisille virkeitä silmiä.