tiistai 27. joulukuuta 2011

Maailmanlopun ennustajat ja eläköityminen

Millainenhan tulee vuodesta 2012? On monenlaisia maailmanlopun ennustajia tai  muita spesialisteja, joka topakasti kertovat,  että euro romahtaa, ilmasto muuttuu epämiellyttäväksi, tulivuoria purkautuu tai työttömyys kasvaa rajusti.  Missä ovat hyvät uutiset? Että elintasomme jatkuu kohtuullisena, meillä on lämpöä, vettä ja ruokaa.  Jokaisen toivoisin löytävän jonkun hyvän asian elämästään.  Ne ovatkin kirjoittamisen, julkaisemisen ja etenkin lukemisen arvoisia. 

Toinen asia mikä mietityttää on, millainen on hyvä vanhuus. Omia vanhempiani hoitaessa olen ajatellut, että he ovat tämän yhteiskunnan "kehäraakkeja".  Kunnioitus vanhenemista, rauhallista ja miellyttävää köpöstelyelämää kohtaan  puuttuu. Vanhuutta ei saisi edes ajatella.  Puhuminen työkavereiden eläkkeelle jäämisestäkin on useasti  tabu. Miksihän? Eläkkeellähän pitäisi olla huikea mahdollisuus tehdä kaikki ne asiat, jotka on jäänyt tekemättä tai kokeilematta. Toimeentulo pitäisi olla eläkkeelläkin turvattu. Sitähän tämä yhteiskunta, joka arvostaa vain työikäisiä, ei välttämättä anna. Jos eläkkeellejääminen on vaikeaa, pitäisi olla jokin tukiryhmä, joka kertoisi mahdollisuuksista saada vaikkapa uusia ihmissuhteita. Ihmissuhteiden takiahan monet viihtyvät työssään haluamatta jäädä eläkkeelle ja antaa sijaa nuorille aloittaa työuraansa.

Mökkihöppänällä kyllä aika kuluu. On niin paljon asioita joita arvostan, ihmettelen ja haluaisin kokeilla. Ja näköjään sitä pystyy kaikenlaiseen työpäivän jälkeenkin. Mökkihöppänä elää  päivän kerrallaan.

LUMITUISKU KIITÄÄ PITKIN JÄRVENPINTAA

KYNTTILÄT

 Ja saanko esitellä, mökkihöppänän uusimman ystävän.. Suloinen, pieni ja vallaton.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Mökkihöppänän jouluntoivotus - ja miksi joulu on tällä kertaa erityislaatuinen

Hyvät lukijani! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne.

Mökkihöppänän jouluaatto onkin aivan erityislaatuinen, koska hän saa pitää ensimmäisen kerran sylissään lapsenlastaan. Eipä taida mistään tavaratalon paketista löytyä niin ihmeellistä tunnetta, kuin katsella vauvan suloisiin silmiin ja  laskea pienen pienet varpaat... Uskoisin, että mökkihöppänä on sen jälkeen hyvin paljon entistä höppänämpi. Mutta mummotpa saa ollakin!!!!!
TOIVOTAN KAIKILLE LEPPOISAA JOULUA!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Keskimääräisesti keskimääräinen tai ihanan erilainen

Ihmisiä tasapäistetään. Erilaiset tutkimukset, yhteiskunnan antamat suositukset ja media toitottaa, miten pitää syödä tai nukkua tai elää. Herää  hyvin nukutun yön jälkeen. Syö  puuroaamiainen, vähärasvaista margariinia, leikkele kasviksineen, ruisleipä ja maito. Mene töihin linja-autoilla tai  muilla julkisilla välineillä.  Työpaikoilla on käyty monilla konsulttien järjestämillä työpaikan henkistä  hyvinvointia edistävillä kursseilla - tunnistamme työtovereistamme, pikkutarkat, luovat, toisinajattelijat, tunneälyltään hyvät ja huonot. Tee keskitasaisesti töitä, jotta saat mediaanin keskitason mukaista henkilökohtaista lisää.  Kipitä  kiltisti lähiruokalaan syömään lautasmallin mukainen lounas. Työpäivän jälkeen  ruokakauppaan tai muita soveliaita tasapäis-ostoksia tekemään, jotta yhteiskunnan rattaat pyörivät antamillamme tasaisilla rahavirroilla. Älä säästä liikaa tai tuhlaa liian vähän, koeta keskikuluttaa. Mene kotiin ja lähde reippaasti keskiurheilemaan. Urheile katsoen kelloa ja kilometrimääriä, jotta voit seuraavana päivänä kahvipöydässä kertoa olevasi yhteiskunnan laatunormiston ja terveyssuositusten mukainen. Katso sopivat ohjelmat televisiosta. Syö iltapalaksi puuroa, vähärasvaista margariinia,  leikkele kasviksilla,  ruisleipää ja maitoa. Nuku keskimääräiset "yötuntiunet"  heräten uuteen, mutta niin samanlaiseen päivään. Olet keskikuluttaja, keskipainoinen, keskikuntoinen, keskimäärisesti keskimääräinen. Tulipas Orwell´'mainen olo..

Onneksi on ihmisiä, jotka tekevät asiat ihan toisin, ovat luovia, keksivät ihan uusia asioita, trendejä  tai ovat muuten oman näköisiä ja kokoisia, sairaita tai terveitä -   erilaisia.  He eivät piittaa suosituksista tai normeista. He, kaikki ihanan erilaiset ihmiset,   tekevät  elämästä niin mielenkiintoisen ja elämisen arvoisen.

Puolen vuoden päästä saadaan mustikoita ja nautitaan ihanasta kesästä!



    maanantai 12. joulukuuta 2011

    Jääpeite valtaa järven, pian valo voittaa pimeyden

    Jääpeite alkoi  pikkuhiljaa valtaamaan koko järveen. On ollut mielenkiintoista seurata, miten aallokko häviää, tilalle tulee lumisia  siveltimenjälkiä  pitkin järveä. Nyt odottamaan pakkasia, jotta keväällä pääsee kelkkailemaan, pilkkimään, hiihtämään ja nauttimaan muuten ulkoilusta. Vähän yli viikko ja  pimeys alkaa vaihtua pikkuhiljaa kohti valoisuutta. Raittiilla ilmalla ja valolla on ihmeellinen yhteisvaikutus.


     Jäiset jäljet pitkin järvenselkää

    Hiekkaranta odottaa kesää

    Puunoksat kuin pitsiä



    Luonnon siveltimenjälkiä

    lauantai 10. joulukuuta 2011

    Lanttukuutiot ja kuorrutetut porkkanat

    Jos haluat poiketa perinteisestä lanttu-porkkana-laatikoista, tee hiukan erilaista joulupöytään.

    Paistetut lanttukuutiot

     3 rkl voita 
    1 1/2   litraa lanttukuutioita
    2 - 3 rkl siirappia tai sokeria
    (hiukan kiehuvaa vettä)
    suolaa

    Lantut kuoritaan ja kuutioidaan. Tee suht samansuuruisia palasia, kypsyvät siten samassa tahdissa.
    Paistinpannulla voissa ruskistetaan lanttukuutiot, käytä pientä lämpöä aluksi niin kypsyvät mukavasti.
    Laita kuutioiden päälle siirappia tai jos sitä ei ole niin sokeria, ruokosokerikin käy hyvin.
    Laita kansi päälle ja anna hautua. Lisää sitä ennen tilkka vettä, niin eivät kuivahda liikaa. Vettä ei saa kuitenkaan laittaa kuin pieni tilkka.

    Kuorrutetut porkkanat

    6 - 9 dl vettä
    1/2-   3/4 kg porkkanoita
    (mielellään samansuuruisia)
    Suolaa
    2 rkl voita
    2 rkl sokeria
    Koristeeksi: persiljaa

    Raa'at porkkanat laitetaan kiehuvaan veteen. Keitetään pienellä lämmöllä kypsiksi. Kaada vesi pois.
    Lisää voi ja sokeri, ravista kasaria niin, että porkkanat "kuorruttuvat" . Laita vadille ja koristele persiljalla.





    tiistai 6. joulukuuta 2011

    Elämän leppoistaminen osa II,


    Mitkä on ne merkit, kun kulkee ylikierroksilla? Millainen ylikierros on hyvää ja mikä huonoa? Koenko stressiä jatkuvasti vai hetkittäin? Mitkä ovat asiat joita arvostan? On olemassa hyvää ja huonoa stressiä. Ja kun huono stressi valtaa pikkuhiljaa koko sisimmän, voi matka olla raskas kulkea. Näitä asioita pitäisi pohtia siinä missä pitkäaikaisen stressin aiheuttamia seurauksiakin, unettomuutta, kapeutunutta ajatusmaailmaa, päänsärkyä tai sitä, että sydän tuntuu lyövän liian lujaa. Sanotaan, että on olemassa kiltin tytön syndrooma. Uskonpa kuitenkin, että on olemassa paljon kilttejä miehiä, jotka kärsivät samasta ongelmasta. He ovat henkilöitä, jotka eivät osaa sanoa ei. He haluavat miellyttämisellä hyväksyntää. Työpaikoilla ja yleensä ihmisten kesken sosiaalisessa kanssakäymisessä on miellyttämiselle oltava ”vastakappale”. Nämä vastakappaleet ovat yhtä hukassa kuin ne, joilla miellyttämisen taito on kasvanut yli normaalin.

    Miten vähän ihmiset tuntevatkaan kaikkein tärkeintä eli itseään. Tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Kulje luonnossa, joogaa, liiku, maalaa, soita tai laula, mutta tee jotain sellaista, missä ei ole ajanmittausta tai kilometrimittaria. Voit samalla tutustua sellaiseen, joka tietää ja taitaa monenlaisia asioita - sisimpääsi. Nauti myös hiljaisuudesta. Pistä televisio kiinni, musiikki pois ja kuuntele itseäsi sekä fyysisesti että henkisesti. Mihin suuntaan olet kulkemassa?

    Työpaikka ei siis mittaa sinua ihmisenä. Työ ja työnsisältö sen sijaan voi olla tärkeää. Ainakin taloudelliset realiteetit on myönnettävä. Sen sijaan mitä tavoitellaan rahalla, on ihan toinen juttu. Kun tunnen itseni, hyväksyn erilaisuutta ja erilaisia mielipiteitä sosiaalisessa ympäristössäni. Kukaan ei enää ole ”uhka”. Vaikka kieltämättä voit ehkä kohdata kateutta ja ärtymystä  sen vuoksi että olet tasapainoinen ja onnellinen. On vain muistettava se, että se on heidän ongelmansa. Ei sinun. Älä siis jää kiireen koukkuun. Kun löydät sisäiset voimavarasi, voit löytää elämääsi uutta potkua. Henkilökohtaisesti olen saanut ja voinut itsetuntemuksen myötä opetella uutta ja erilaista. Monista haaveistani on tullut totta. Olen saanut avata uusia ovia – ensimmäinen ovi oli raskain, seuraavat ovet ovat muuttuneet aina vain värikkäimmiksi. Ja ehkä oman unelmani toteuttaminen ja uuden oven avaaminen voi tuoda taloudellistakin hyvääkin... Ennen mieleni asui pienessä mökissä, nyt ajatukseni asustavat jo suuremmassa talossa.

     JÄISET RANTAPUUT

     JOULUINEN LYHTY - VALOA SAUNAPOLULLE


     JÄISET PUOLUKANVARVUT

    sunnuntai 4. joulukuuta 2011

    Ässät, taatelileivät ja lohipasteijat

    Tässä muutamia vanhoja joululeivonnaisten ohjeita, jotka ovat vuosi vuodelta maistuneet yhtä hyvältä.


    Kaneliässät

    150 g voita
    3 dl sokeria
    3 munaa
    1 tl kanelia
    1 tl leivinjauhetta
    5 1/2 dk vehnäjauhoja.
    Päälle sokerin ja kanelin sekoitus

    Vaahdota voi ja sokeri. Sitten lisää voisokerivaahtoon kananmunat yksitellen hyvin sekoittaen. Lopuksi kaneli, leivinjauhe ja vehnäjauho- seos. Leivo taikinasta pikkusormen paksuista nauhaa. Leikkaa se
    9 - 10 cm pituisiksi tangoiksi. Kierräytä tangot kaneli-sokeriseoksessa ja aseta pellille ässän muotoon.
    Paista 200 astetta n. 10 minuuttia.


    Taatelileivät


    250 g voita
    2 dl sokeria
    2 munaa
    1 pkt kivettömiä taateleita (170 g)
    1/2 dl vettä
    1 dl hasselpähkinöitä rouhittuina
    5 dl vehnäjauhoja
    1 tl soodaa


    Vaahdota voi ja sokeri ja lisää munat hyvin sekoittaen. Hauduta taatelit pehmeiksi vesitilkassa kannen alla. Jäähdytä taatelit, leikkaa ne pieniksi kuutioiksi ja sekoita vehnäjauhon sekaan sooda. Lisää kaikki aineet voi-munavaahtoon. Leivo taikinasta kolme tankoa, joiden halkaisija on noin 3 cm. Kääri vaikkapa folioon ja anna kovettua jääkaapissa. Leikkaa kovettuneesta taikinasta 1 cm paksuisia viipaleita. Paista taatelileivät 225 asteisessa uunissa noin 8 min.


    Suolapalaksi lohipasteijat


    Rahkavoitaikina

    250 g voita
    250  (1 prk) maitorahkaa
    250 g (vajaa 4 dl) vehnäjauhoja
    Sekoita pehmeä voi ja maitorahka. Lisää jauhot nopeasti sekoittaen. Anna taikinan kovettua kylmässä ennen kaavilointia.


    Lohipasteijat


    1 annos rahkavoitaikinaa
    täytteeksi 250 g graavilohta, 2 kovaksi keitettyä kananmunaa, suolaa, pippuria ja tilliä
    Hienonna munat ja tilli. Sekoita täytteen aineet keskenään. Lisää mausteita ensin varovasti. Sitten tee rahkavoitaikinasta noin 1/2 cm paksuinen levy. Ota siitä 6 cm läpimittaisella lasilla tai jollakin astialla pyöreitä levyjä, nosta levyille kukkurainen teelusikallinen täytettä. Taita taikinalevyn reunat täytteen yli ja nipistele kiinni. Vinkki: sivele vähän vettä reunoihin, tarttuu paremmin kiinni. Nosta pasteijat saumapuoli alaspäin pellille. Voitele munalla ja paista 225 asteisessa uunissa noin 10 - 15 min. Pasteijat voi hyvin pakastaa.





    lauantai 3. joulukuuta 2011

    Kotilieden ohjeista hyvät vaaleat piparit

    Jouluun liittyy tuoksut -  kaneli, inkivääri - mausteinen pipari,  pullan tuoksu, laatikoiden mehevyys - lanttua tai lemppariani, imellettyä perunalaatikkoa. Entä kinkun ihana paistotuoksu. Siihen meidän perheen perinne eli isot pyöreät karjanpiiirakat. Lämmintä karjalanpiirakkaa, kinkkua siivu päälle ja hyvää sinappia. Rakkaan miniäni sanoin Joulun taivas...

    Äidin kanssa kerättiin ruokaohjeita. Nyt kaikki löytyy netistä, mutta vanha keittokirja on edelleen uskollinen palvelijani. Helppo, ei tarvitse langattomia yhteyksiä tai virtalähteitä.  Uusiakin makuelämyksiä voi löytää ja tehdä niistä perinteitä. Vanhoja perinteitä ja ripaus uutta.  Joulutortuiksi teen valmiista torttutaikinasta  torttuja, joihin täytteeksi omena-kanelihilloa. Kaneliässistä on tullut meidän perheen hitti -perinne piparien rinnalle.  Tässä vaaleiden pipareiden ohje. Niin ja tärkein. Tee asiat rauhassa - nauti joulun tuntumasta. Pipareista tulee parempia!

    VAALEAT JOULUPIPARIT



    0,5 dlsiirappi 







    0,5 tlkaneli
    0,5 tlinkivääri
    0,5 tlneilikka
    0,5 tlpomeranssinkuori
    1 dlsokeri
    125 g  voi
    1kananmuna
    0,3 tlsuola
    1 tlsooda
    3-3,5 dlvehnäjauhoja
    Mittaa kattilaan siirappi, kaneli, inkivääri, neilikka, pomeranssinkuori sekä  sokeri ja voi. 
    Kiehauta varovasti ainekset. 
    Jäähdytä seos. Kun seos on jäähtynyt, vatkaa vaahdoksi. 
    2. Lisää yksi kananmuna voimakkaasti vatkaten.  Sitten sekoita vehnäjauhoihin suolaa ja sooda. Tämän jälkeen laita jauhot taikinaan.
    3. Anna taikinan maustua jääkaapissa seuraavaan päivään. Pidä huolta, ettei taikinaa syödä ennen aikojaan...
    4. Ota taikinasta osa kerrallaan, käytä jauhoja tarpeen mukaan ja ota kivoilla muoteilla pipareita pellille. Yhdestä taikinasta tulee noin neljä pellillistä, riippuen millaisia muotteja käytät.

    Vinkki: Kun teet erilaisilla muoteilla pipareita, laita samalle pellille samankokoiset piparit. Näin vältyt, että pienet tummuu ja suuremmat ei paistu. Paista pipareita 185 astetta ja paksuudesta ja uunista  riippuen noin 7 - 9 minuuttia.Koepaista jos olet epävarma.


    Tämä ohje löytyy Kotilieden sivuilta.

    sunnuntai 27. marraskuuta 2011

    Kranssi, joulusiivous ja talitintti

    Marraskuun loppu ja myrskyinen yö. Pimeässä kuului aaltojen rantautuminen ja tuulen raju tuiverrus puiden oksistoissa. Joulusiivous tehty ja askarreltu uusi kranssi verannalle. Lintujen suurperhe viihtyy pihalla, talipallot ja muu linnunruoka kelpaa syötäväksi. Kauppareissulla täytyykin aina muistaa ostaa uutta linnunruokaa.  Järven ohut jääriite on hävinnyt ja tilalla aallot, joilla voisi vaikka surffata. Jospa saisimme valkoisen joulun.


     Sydänkranssi
     Jouluverhot 

    Pihan perhettä, talitintti ja närhi



    OLI SYNKKÄ JA SYKSYINEN YÖ...

    Sadepilvi leijuu järven yllä
          

    lauantai 19. marraskuuta 2011

    Joulu on tulossa - syksy vaihtumassa talveen

    Jouluaskartelut alkamassa. Erilainen joulu tulossa.
    Ei markkinahumua tai tavaran paljoutta, vaan kaunis maalaismaisema. Sisällä kauniit joulutavarat, kynttilät, hyvää luomuruokaa, kaunista musiikkia - joulusauna ja tärkeimmät - läheiset ihmiset.
     

    AAMUNKAJO



    POJAN TEKEMÄ OSOITEKYLTTI

     JÄÄHILEET RANTAKIVELLÄ



    Heijastus

    Valoa ennen pimeyttä

    Jäiset rantamatot odottaa auringonottajia

    lauantai 12. marraskuuta 2011

    Rakkaille miehilleni!!


      Havupallo pyörii järvituulessa


    Kynttilän sädetikku


     Tuulimylly melkein lennnossa!!


    Isänpäivän lähestyessä  pohdin miehiä, jotka ovat tehneet minusta minän. Olen kulkenut isän mukana järvellä, nostanut verkkoja ja katiskoita vedestä, heittänyt uistinta ja nauttinut ympäröivästä kauneudesta. Kerran näin isäni itkevän, kun hän kertoi, että koiramme oli jäänyt auton alle. Sen koskettavampaa ei ole -  sodankäyneen vanhan miehen kyyneleet poskilla.  Surukseni isä nukkui pois viime joulunaikaan. Sain häneltä monta perintöä mm. rakkauden luontoon ja  - jumittavat niskalihakset... Toinen tärkeä mies on poikani. Hänestä voi joskus tulla hyvä isä ja jatkaa sukupolvien jatkumoa.

    Kolmas on mieheni, oma ukkokulta-paras ystäväni. Olen siis saanut elämääni monta tärkeää ja rakasta miestä. Yhtäkään en vaihtaisi.  Kaikesta elämän karusellista  huolimatta. Uusioperheessä vipinää riittää kun kaikki kokoontuu yhteen.  Suku on tärkeä - male tai female.





    tiistai 8. marraskuuta 2011

    Talvivaaraa ja saastumisvaaraa

    Olen lukenut artikkeleita Talvivaarasta ja kaivoksen aiheuttamista muutoksista lähijärvien vesiin tai onko kaivos saanut liian suurta kritiikkia osakseen. Se, että kaivosyhtiö aloittaa ehkä yhden järven kunnostustyöt, ei olisi alkanut ilman voimakasta arvostelua saastuttamisesta. Jos saastevesi pääsee pitkälle Vuoksen vesistöön, ei enää puhuta vain neljästä mökkiläisestä - vaan sadoista. Talvivaaran läheinen luonto on ainutkertaista korpimaisemaa järvineen ja vaaroineen.  Puhumattakaan muista Vuoksen vesistön kauniista järvistä, vaikka Kallaveden kauneudesta. Matkaahan ei ole kuin vähän yli sata kilometriä sinnekään. Luonnon kunnioittaminen olisi osakkeiden omistajille isompi osingonjako kuin tilille ropsahtavat rahat. Kaivos, joka arvostaisi ainutlaatuista luonnon monimuotoisuutta, mutta loisi samalla työpaikkoja. Eipä huonompi yhdistelmä vaikka vientituotteeksi ympäri maailman. Vaatii omistajilta rahallista panosta ympäristönsuojeluun, sijoittamista  tulevaan sekä ihmisille, eläimille että kasveille.  Kokemuksesta tiedän, että tuulen tuoksu järvenselältä, ilveksen jäljet hangessa tai teeren keväinen kukerrus -  hetkiä ei voi mitata rahassa  -  ne on koettava.






    lauantai 5. marraskuuta 2011

    Syysmyrsky ja hassuja kommelluksia

    Tänään herättiin syysmyrskyn ääniin - aallot tulevat vaahtopäänä suoraan kohti mökkirantaa.  Ei tee mieli ulkoilemaan, joten on vietettävä villasukkalauantai.

    Minulla on joskus tapana olla hajamielinen. Perheen suurinta hupia on muistella, mitä kaikkea kanssani on tapahtunutkaan. Epäilen kuitenkin etten ole ainoa! Meitä on varmasti monta ja joskus kadulla ohitamme toisemme  - kun paita on nurinperin  ja avaimet jääneet keittiön pöydälle..ja kieltämättä on kerran ollut eri pari kengätkin jalassa. Sukkahousupaketit on löytyneet jääkaapista ja sinitarra pakkasesta. Kertokaa please, että kommelluksia sattuu muillekin, paras juttu palkitaan!



     Marraskuun myrskytuuli

    Saunan ikkuna näkymä, tuolit ja järvenpinta

     Kirpparilöytöjä

    maanantai 31. lokakuuta 2011

    Lokakuisia hetkiä muistojen muistitikulta

     Vaaleanpunainen auringonlasku


    Mökkiseinän sorsat

    Lokakuun lopun kuulautta


    Ensi kesän remonttikohde, rakas rantasauna

    lauantai 29. lokakuuta 2011

    Elämän leppoistaminen

    Luin artikkelin downshifting -elämäntavasta. Jotain kolahti. Olen leppoistanut elämääni  vuoden ajan tiedostamatta. Pidän lauantai-aamun kiireettömästä heräämisestä mökillä, kahvin tuoksusta ja korvia hivelevästä hiljaisuudesta. Aamututkailusta - millainen sää on ikkunan takana? Mitähän me ukkokullan kanssa. No,  sanoi, että vaikka halontekoa. Ruokaostoksetkin ovat muuttuneet. Keittoon oikeita porkkanoita, muita kasviksia, joskus perunaakin, paljon mausteita ja lihaa tai kalaa. Kuljin viikolla superhypermarketissa ja ihmettelin sitä ruokatarvikkeiden määrää. Satoja ja satoja erilaisia pussukoita ja nyssyköitä. Luen pieniä pränttejä, E, E, E. Millähän E:llä on merkitty aidot ruoka-aineet. Ai, niitä ei tässä olekaan...  Pakkohan tarpeellista on ostaakin, ja kieltämättä joskus maistuu karkkipussikin. Hyvä kun ihmisillä on töitä sen myötä,  mutta  silti jotain peruuttamatonta  päässäni on tapahtunut. Televisio - vain pieniä hetkiä, kiitos. Hyvää musiikkia sadehetkiin, kirja olohuoneen pöydällä, neulepuikot ja kauniin väristä villalankaa. Olen onnellinen ja paremmassa kunnossa kuin valovuosiin..  Ja taitaa miehenikin olla samaa mieltä. Ainakin hän kulkee pitkin poikin tonttia ja viheltelee!



    Mökkienkelit


    Aaltojen muovaamat kivet

    tiistai 25. lokakuuta 2011

    Ikävä istuu olkapäällä

    Ensimmäistä kertaa lasten lähdettyä kotoa, tunsin ihan pohjatonta ikävää. En tiedä mistä ikävä ilmestyi olkapäälleni. Leivoin mustikkapiirakkaa ja kuulin korvissani hyväntahtoista nahistelua, kysymyksiä... Jatkuvan  nälän äänen, mikä se sitten liekään. Kuulin  mopon hurinan varaston kulmalla, ja  olohuoneen taukoamattoman tarinoinnin. Miten se kaikki voikaan tallentua molempiin korviini. Ja olen tallentanut sitä monia gigamegatavuja huomaamattani.  Ymmärrän nyt, että muistoillakin on äänet, tuoksut ja värit. Nyt istuu Hiljaisuus sohvalla ja television edessä. Minun on luotava nyt omat ääneni ja......syötävä marjapiirakkani.

    sunnuntai 23. lokakuuta 2011

    Harmaa päiväkin voi olla kaunis

     Laitettiin hiirenloukkuja vanhaan aittaan. Kun mentiin katsomaan ei ollut hiiriä muttei ollut enää loukkujakaan!  Ajattelin, että hiiret tehneet vastaiskun ja tuoneet ne meidän sängyn viereen.. Mikähän lie ollut asialla.

     Ranta odottaa jo ensimmäistä lumisadetta.

     Emännän ja isännän minisaappaat.

    Ensimmäinen akryylimaalausyritys. Kivaa vaikkei osaakaan!

    tiistai 18. lokakuuta 2011

    Kuvia syksystä

     Poimimattomat puolukat
     Syksyinen auringonlasku

    Lokakuun illanhämäryys

    Kesä on vaihtunut lokakuun iltahämärään. Kesäöiden valo on nyt poissa ja on opeteltava tulemaan toimeen pimeyden kanssa. Tähtitaivas näkyy kuulaana iltana. Joskin taivaalle syttyy jokunen tähti, jota epäilen satelliitiksi. Mistähän sen erottaa tähdestä? Mökkiaika on jatkunut, koska Lister vaihtui sähköliittymään. Ikä kai toi jo mukavuuden haluakin. Joskin kaipaan kynttiläaikaa  - mökin lämmittämistä takkatulella - nyt homma hoituu ilmalämpöpumpulla ja sähkövalolla. Hiukan haikea olo, vaikka lämpimästä tykkään ja valossa on huomattavasti helpompi harrastaa kaikkea askartelua tai maalaamista.. Kalastuskin vaihtuu onkimisesta pilkkimiseen - kunhan järvi jäätyy kunnolla. Ajattelin tehdä pienen luistinradan. En ole luistellut sitten vuoden.. no.. Pysyisköhän sitä pystyssä?