lauantai 21. heinäkuuta 2012

Muistot

Kun muistelee lapsuuden kesiä, tuntuu että aurinko paistoi aina. Vastaleikatun nurmen tuoksu tuo mieleen heinäpellon, haravan, traktorin moottorin tasaisen puksutuksen, heinien pistelyn iholla keikkuvan heinäkuorman päällä. Tästä kesästäkin jää muistot koko perheelle. Vaikka ilmat ei aina ole suotuisat, muistot ovat mukavia ja lämpimiä.

Mökkihöppänän loma on lopuillaan. Tekemistä on riittänyt. Vieläkin jää monta hommaa kesken, mutta onneksi on valoisat aamut ja loppukesän raikkaat illat. Mustikat, vadelmat, lakat ja monet muut marjat on kerättävä ja säilöttävä. Sitten kun mittari näyttää miinusasteita on mökin takkatulen lämmössä mukava syödä marjasoppaa tai vähän jäisiä pakastemarjoja. Mökkihöppänällä on unelmia ensi talveksi. Joskohan niistä saisi jonkun vaikka toteutettua, ei koskaan tiedä. Unelmat ovat tärkeitä ja tarvitaan uskallusta toteuttaa niitä. Mökkihöppänä on saanut toteutettua jotkut unelmansa. Ne ovat olleet juuri sellaisia, joiden eteen on kannattanut tehdä töitä.

Jos ajattelee negatiivisia, juoruilevia, kateellisia ja ilkeitä muista ihmisistä, tekee ympäristönsä kovin ankeaksi eikä  ainakaan jätä hyviä muistoja itsestään. Elämä on elettävänä vain kerran, siksi on hyvä miettiä millaisen elämän itselleen oikein haluaa. Itse haluan ympärilleni hyviä ja minulle tärkeitä asioita. Silloin siivet kannattaa vastoinkäymistenkin ohi ja "ankeuttajat" jäävät  pienenpieneen arvottomuuteensa. Siis loppukesää kohden positiivisin mielin. Mitähän nurkan takana odottaakaan?


Iltausva

Päikkärikaveri

Kesäkahvilan hepat

Kiuasvene roikkuu tuikkutelineenä

torstai 12. heinäkuuta 2012

Elämäniloa pienistä hetkistä

Tänä kesänä aurinko ei helli lämmöllään. Lomailu on kuitenkin mukavaa olivat ilmat millaiset tahansa. Aamuisin täytyy pohtia, mikä viikonpäivä on menossa puhumattakaan kellonajoista. Pienet arkiset askareet täyttävät vuorokauden tunnit. Välillä voi lukea lehteä tai ihmetellä kauniita kukkia pihamaalla. Mustikatkin ovat jo raakileena. Parin viikon päästä saa ensimmäistä mustikkapiirakkaa. Pullataikinapohjaan paljon paljon sinisiä mustikoita - ei liikaa sokeria vaan mustikoiden raikas maku riittää. Jos tulisi tyyni ilta niin mökkihöperö voisi virvelöidä. Omistan ihan ikioman virvelin ja muutaman uistimenkin. Viimeksi kun lähdettiin veneellä virvelöimään niin rannasta nappasi heti isohko hauki. Vähänkö ylpeänä kannoin hauen veneestä rantaan. Elämäniloa löytyy niin erilaisista  asioista. Pienistä hetkistä, jotka kantavat seuraavaan pieneen hetkeen.





lauantai 7. heinäkuuta 2012

Muurinpohjaletut

Mökkihöppänän kesään kuuluu muurinpohjaletut. Taito taikinantekoon ja paistamiseen on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Mummo paistoi lettuja joen rannassa, jossa  kylän naiset pesivät pyykkiä.Letut  olivat suuria, pitsisiä ja tasaisen pyöreitä. Letunpaistajalla on paljon kavereita. Lettupino häviää aina, vaikka taikinaa on monta litraa. Mökkihöppänä jakaa nyt vanhaa savolaista reseptiään kaikille niille, jotka haluvat herkutella ja saada paljon kavereita ja ystäviä ympärilleen.

Muurinpohjaletut

2 litraa maitoa (itse käytän hyla-maitoa)
4 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 dl ohrajauhoja
1 dl ruissihtijauhoja
1 rkl perunajauhoja (sihdin läpi, ettei jää paakkuja)
- puoli desiä voisulaa tai kaksi ruokalusikallista ruokaöljyä taikinaan, helpottaa paistamista. 
- ripaus suolaa ja  hiukan sokeria,  Letut ovat hyviä ilman sokeriakin. Varsinkin jos käytät makeaa täytettä ei kannata sokeria laittaa turhan paljon taikinaan.

Jätä hetkeksi lettutaikina "vetäytymään".

Tarvitset muurinpohjalettupannun. Kuumenna pannu, laita voita reilu nokare ja kokeile ensin pienellä taikinamäärällä, että lämpö on sopiva. Jos mahdollista käytä kaasupoltinta, koska silloin paistotulos on tasainen koko lettumäärälle. Jos käytät puita paistamiseen, käytä aina suhteellisen samankokoisia pieniä puita.

Sitten vain herkut pöytään ja syömään!