sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Aallot odottavat jääpeitettä

Lokakuun kylmät yöt saavuttavat aallot, jotka  valuvat yhä jähmeämmin pitkin järven selkää. Järvi odottaa jääriitettä ja pian alati paksunevaa jääkerrosta. Nuorempana asuin lähellä lampea. Kun lammessa on tarpeeksi paksu jää, lähdettiin luistelemaan. Olihan hieno tunne liukua pitkin ja poikin rantaa. Tänä vuonna mökkihöppänä aikoo luistella pitkästä aikaa. Voi olla että mökkihöppänän takalisto on sen jälkeen tosi kipeä, mutta kokeiltava on. Hienot valkoiset luistimet odottaa komerossa liukumista jään liukkaalla pinnalla tasapainoa hakien.

Mökkihöppänän liiteri on täynnä kuivaa koivupilkettä. Rantasaunaan kiukaan alle tulta, vettä saaviin ja odottamaan  lämmön nousemista kiuasmittarissa. Hiljalleen sihisevää kiuasta, pehmeitä löylyjä ja vain ajatonta olemista. Kietoitumista pehmeään pyyhkeeseen puhtaan höyryävänä. Se on mökkihöppänän mielenrauhaa parhaimmillaan.

Jähmeät aallot rantautuvat

Koivupilkkeet järjestyksessä

Ensimmäinen jää rannassa

Mökkihöperön iloisen punainen pyyhe

Lasten pyyhe

Mökkihöperön lilan ja hopean värinen pyyhe

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kuumat aallot

Mökkihöppänä on tullut tiettyyn ikään. Vaikka ulkona on viileys vallannut pihanurkat, mökkihöppänällä on kuuma. Olen muuttunut käveleväksi ilmalämpöpumpuksi. Naiseus ei aina ole helppoa, vaikka siinä on mukavatkin hetkensä. Olen saanut kaksi lasta, jotka ovat tuoneet elämääni sellaista rikkautta, jota ei voi mitata. Mökkihöppänästä on tullut mummo.  Olenhan minä ukkokullan vaimokin. Naiseuden tuomista kuumista aalloista luopuisin kuitenkin kevyesti. Miltä tuntuukaan  kun sisällä selkärangassani alkaa tuntua lämpö, joka hiljalleen kasvaa kehon kokoiseksi siirtyen  iholle tuoden  tropiikin kokoisen hikoilun. Jos käännät äkkiä päätäsi, saa koko lähiympäristö pienen sadepilven. Kuumat aallot on oiva puheenaihe samanikäisten naisten kesken. Olen saanut kuulla monta tarinaa  aaltojen tuomasta  "huumasta". Mökkihöppänän ystävä kertoi miehensä sanoneen, että ennen ystäväni oli ollut kiukkuinen kerran kuussa ja nyt tasaisesti joka päivä.  Kiukkuisuus ei ole mukavaa itselle eikä lähiympäristölle.  Jaahas, join kirjoitellessani kupin kuumaa kahvia, joka ilmeisesti valui suoraan selkärankaani. Tulkoon siis jälleen ihana lämpö!


Pikkulintujen luonnonkiviallas

Ensi kesän tuunauskohde

Liekin lumoa

Pelkistetyn kaunista




lauantai 6. lokakuuta 2012

Takkatulen lämpö ja haave leivinuunista

Pimeys laskeutuu  iltaisin synkän tiheänä. Mökkihöppänä on laittanut sinne tänne tuikkukynttillöitä, sytyttänyt kynttilälyhtyjä ja istunut takkatulen loimussa. Tuli on kaunis, vahva ja vanha. Jo 300.000 - 400.000 vuotta sitten keksittiin, että tulella voi tehdä ruokaa ja lämpöä. Tulen oransseihin aaltoihin tuijottamiseen ei  kyllästy. Siinä on jotain kummallisen rauhoittavaa. Tuli leijailee, lepattaa, antaa valoa ja lämpöä häipyen hiljalleen savuna tumman puhuvalle taivaalle. Mökkihöppänä haluaisi leivinuunin. Sunnuntai-aamut voisi mökkituvassa  tai kotona olla tuoksuja tulvillaan. Yöksi ohraryyni- tai riisipuuroa hautumaan aamupalalle. Lämmintä rieskaa ja päälle ihan oikeaa voita, joka sulaa kuuman leivän pinnalle. Pullapitkoja ja kanelipullia puhtaan leivinliinan alla odottamassa pieniä käsiä, jotka nappaavat pullan parempaan talteen. Voi olla että leivinuunihaaveesta tulee kallis projekti. Mökkihöppänä uskoo vakaasti, että sen saa vain ostamalla uunia ympäröivän talon.





Daisy pussilakana, mökkihöperöt

Vierashuoneen uusi sänky  odottaa nukkujaa