sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Mökkivuosi



Yksi mökkivuosi on jälleen takanapäin. Vuosi on vierähtänyt nopeasti. Takana on sateita, tuulisia päiviä, kauniita auringonlaskuja ja kuulaita kuutamoita. Luonto on jälkeen antanut muistoja upeista hetkistään. Odotan jo ensi vuotta, kauniita hiihtosäitä, kepeitä keväisiä päiviä, lämmintä hehkuvaa aurinkoa -  syksyn syviä murrettuja värejä. Mökkihöppänä uusii verhot, haluaa raikkaan värisen saunan pukuhuoneen ja kesäkeittiön lattian paremmaksi. Siinä sitä projektia taas riittääkin! Lisäksi haluan käydä pilkillä, onkia, uida kesäyönä ja kuunnella vesilintujen kutsuhuutoja. Ensin kuitenkin vietetään uutta vuotta ja ammutaan kenties pari rakettia. Viime vuonna  raketti lähti välkkyvälle lennolleen osuen melkein rantasaunaan.. Ukkokullan kanssa katsottiin toisiaan ja todettiin, että ensi vuonna tähtäämme raketit mieluummin kohti otavan tähtikuviota kuin rantasaunan ovea... Aloitin uuden vuoden nauramalla kippurassa lumihangessa järven jäällä..Huonomminkin olisi vuotensa voinut aloittaa...

Huurretut koivunoksat kuutamossa
Jäinen saunanikkuna

Kesäinen airo

Keväthanget

Vene odottaa soutajaa

Kesäiset aallot

Tähän maisemaan ei kyllästy

Laiturilta uimaan

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Porkkanat ja lantut

Porkkanalaatikkoa tulossa

Jouluun kuuluu punaiset omenat

Ukkokulta osti jouluisen kukan joulumuorilleen

Kilisee kilisee..

 
Mökkihöppänä sai luokseen pienen lapsenlapsensa. Tänä jouluna hänen iloinen jokellus saa hymyn jokaisen kasvoille.  Hän on paras "joulupakettini".
Porkkanat ja lantut alkavat olla kypsiä. Imelletty perunalaatikko valmistuu. Kinkku on nostettu huoneen lämpöön ja riisipiirakoita varten puuro porisee.  

Toivotan kaikille lukijoille piparin ja kinkuntuoksuista, mutta ehdottomasti  leppoisaa joulunaikaa!

Terveisin: Mökkihöppänä

lauantai 15. joulukuuta 2012

Mökkihöppänän joulunodotus


Syttyiköhän lyhty varmasti?

Joulu on taas - muistat kappaleen lapsuutta
Havujen tuoksua, jota odotus hengitti.
Aikuisten kiirettä, kiukun ja kinkun käryä,
odotusta. Ja vihdoin kello viisi (kuusi, seitsemän)
rauha maassa. Tunnelmallinen pöytä,
lauenneita hymyjä, tarinointia, hiljaista jännitystä.
Ja lahjat - saamisen, antamisen ilo, 
tämä yksi odotus joka täyttyy ja
kaikilla on syntymäpäivä, 
silmissä loistavat kynttilät.


Enkelikynttilä ja joulupuu


Joulu on taas- 
nyt olet laittamassa tätä kaikkea toimeen 
töittesi lomassa, kiireisenä, et juuri odota vaan yrität ehtiä kello viiteen (kuuteen, seitsemään)
mennessä saada rauha maahan. 
Silloin vihdoin laukeat hymyyn, tarinoit leppoisasti,
viivyttelet salaperäisesti,  ja lahjat.
mikä heleä meteli, kasoittain paperin kahinaa,
viittä leikkiä yhtä aikaa, ja yhä uudestaan
tuijotetaan  tähtisadetta.

Tallilyhty

Joulu on taas - ja viimeinen
lahja itsellesi:
väsynyt onni kasvoilla lapset nukkuvat,
sylikkäin itsensä kokoisen kuorma-auton
kanssa tai kallisarvoinen karamelli tiukasti
nyrkissä,
posket kuin jouluomenat tyynyllä.
Rauha maassa.

Tuomas Anhavan runo 1950 - 1960 luvun vaihteesta - osa Yleisradion tilaamasta joulurunosta.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Seuraava blogi

Mökkihöppänä painasi entteriä bloginsa ylälaidassa olevassa kohdassa "seuraava blogi" ja astui suoraan ihmeelliseen maailmaan. Luin hetken blogia papista, joka oli hyväntekeväisyystyössä Afrikassa. Kuvat puhuivat puolestaan, joten mökkihöppänä on päättänyt antaa pienen roponsa hyväntekeväisyyteen tänä jouluna. Seuraavana oli vuorossa amerikkalaisen junabloggarin sivusto, jossa hän kertoi eri junista. En tiennytkään, miten paljon junia onkaan olemassa! Olen vain noussut kyytiin, mutta ensi kerralla täytyy hiukan vilkuilla asemalla ympärilleen.  Kuva nuoren parin häistä sai aikaan pienen ilonläikähdyksen sydämeen tuntemattoman nuorenparin onnelle. Ja yks kaksi mökkihöppänä seikkaili vanhassa ranskalaisessa linnassa. Se huokui historian siipien havinaa, salaisuuksia ja menneisyyttä.  Sitten olikin jo vuorossa "vuorenvalloittaja miehen" blogi. Hän oli saavuttanut jotain sellaista, josta oli haaveillut jo pitkään. Mökkihöppänä tunsi suurta ihailua vuorikiipeilijän seikkalutahtoa kohtaan. Sitkeys vie läpi vaikka harmaan kiven, sanoi äiti aikoinaan. Mutta miten pieni onkaan maailma! Tiedättekös, se mahtuu mökkihöppänän läppäriin.

PS. Muistakaa avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Sieltä voi tulla piparkakku, joulukukka tai kynttilä. Toivotan kaikille hyvää mieltä joulukuulle!