sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Mökkivuosi



Yksi mökkivuosi on jälleen takanapäin. Vuosi on vierähtänyt nopeasti. Takana on sateita, tuulisia päiviä, kauniita auringonlaskuja ja kuulaita kuutamoita. Luonto on jälkeen antanut muistoja upeista hetkistään. Odotan jo ensi vuotta, kauniita hiihtosäitä, kepeitä keväisiä päiviä, lämmintä hehkuvaa aurinkoa -  syksyn syviä murrettuja värejä. Mökkihöppänä uusii verhot, haluaa raikkaan värisen saunan pukuhuoneen ja kesäkeittiön lattian paremmaksi. Siinä sitä projektia taas riittääkin! Lisäksi haluan käydä pilkillä, onkia, uida kesäyönä ja kuunnella vesilintujen kutsuhuutoja. Ensin kuitenkin vietetään uutta vuotta ja ammutaan kenties pari rakettia. Viime vuonna  raketti lähti välkkyvälle lennolleen osuen melkein rantasaunaan.. Ukkokullan kanssa katsottiin toisiaan ja todettiin, että ensi vuonna tähtäämme raketit mieluummin kohti otavan tähtikuviota kuin rantasaunan ovea... Aloitin uuden vuoden nauramalla kippurassa lumihangessa järven jäällä..Huonomminkin olisi vuotensa voinut aloittaa...

Huurretut koivunoksat kuutamossa
Jäinen saunanikkuna

Kesäinen airo

Keväthanget

Vene odottaa soutajaa

Kesäiset aallot

Tähän maisemaan ei kyllästy

Laiturilta uimaan

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Porkkanat ja lantut

Porkkanalaatikkoa tulossa

Jouluun kuuluu punaiset omenat

Ukkokulta osti jouluisen kukan joulumuorilleen

Kilisee kilisee..

 
Mökkihöppänä sai luokseen pienen lapsenlapsensa. Tänä jouluna hänen iloinen jokellus saa hymyn jokaisen kasvoille.  Hän on paras "joulupakettini".
Porkkanat ja lantut alkavat olla kypsiä. Imelletty perunalaatikko valmistuu. Kinkku on nostettu huoneen lämpöön ja riisipiirakoita varten puuro porisee.  

Toivotan kaikille lukijoille piparin ja kinkuntuoksuista, mutta ehdottomasti  leppoisaa joulunaikaa!

Terveisin: Mökkihöppänä

lauantai 15. joulukuuta 2012

Mökkihöppänän joulunodotus


Syttyiköhän lyhty varmasti?

Joulu on taas - muistat kappaleen lapsuutta
Havujen tuoksua, jota odotus hengitti.
Aikuisten kiirettä, kiukun ja kinkun käryä,
odotusta. Ja vihdoin kello viisi (kuusi, seitsemän)
rauha maassa. Tunnelmallinen pöytä,
lauenneita hymyjä, tarinointia, hiljaista jännitystä.
Ja lahjat - saamisen, antamisen ilo, 
tämä yksi odotus joka täyttyy ja
kaikilla on syntymäpäivä, 
silmissä loistavat kynttilät.


Enkelikynttilä ja joulupuu


Joulu on taas- 
nyt olet laittamassa tätä kaikkea toimeen 
töittesi lomassa, kiireisenä, et juuri odota vaan yrität ehtiä kello viiteen (kuuteen, seitsemään)
mennessä saada rauha maahan. 
Silloin vihdoin laukeat hymyyn, tarinoit leppoisasti,
viivyttelet salaperäisesti,  ja lahjat.
mikä heleä meteli, kasoittain paperin kahinaa,
viittä leikkiä yhtä aikaa, ja yhä uudestaan
tuijotetaan  tähtisadetta.

Tallilyhty

Joulu on taas - ja viimeinen
lahja itsellesi:
väsynyt onni kasvoilla lapset nukkuvat,
sylikkäin itsensä kokoisen kuorma-auton
kanssa tai kallisarvoinen karamelli tiukasti
nyrkissä,
posket kuin jouluomenat tyynyllä.
Rauha maassa.

Tuomas Anhavan runo 1950 - 1960 luvun vaihteesta - osa Yleisradion tilaamasta joulurunosta.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Seuraava blogi

Mökkihöppänä painasi entteriä bloginsa ylälaidassa olevassa kohdassa "seuraava blogi" ja astui suoraan ihmeelliseen maailmaan. Luin hetken blogia papista, joka oli hyväntekeväisyystyössä Afrikassa. Kuvat puhuivat puolestaan, joten mökkihöppänä on päättänyt antaa pienen roponsa hyväntekeväisyyteen tänä jouluna. Seuraavana oli vuorossa amerikkalaisen junabloggarin sivusto, jossa hän kertoi eri junista. En tiennytkään, miten paljon junia onkaan olemassa! Olen vain noussut kyytiin, mutta ensi kerralla täytyy hiukan vilkuilla asemalla ympärilleen.  Kuva nuoren parin häistä sai aikaan pienen ilonläikähdyksen sydämeen tuntemattoman nuorenparin onnelle. Ja yks kaksi mökkihöppänä seikkaili vanhassa ranskalaisessa linnassa. Se huokui historian siipien havinaa, salaisuuksia ja menneisyyttä.  Sitten olikin jo vuorossa "vuorenvalloittaja miehen" blogi. Hän oli saavuttanut jotain sellaista, josta oli haaveillut jo pitkään. Mökkihöppänä tunsi suurta ihailua vuorikiipeilijän seikkalutahtoa kohtaan. Sitkeys vie läpi vaikka harmaan kiven, sanoi äiti aikoinaan. Mutta miten pieni onkaan maailma! Tiedättekös, se mahtuu mökkihöppänän läppäriin.

PS. Muistakaa avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Sieltä voi tulla piparkakku, joulukukka tai kynttilä. Toivotan kaikille hyvää mieltä joulukuulle!






sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Marraskuun pimeyttä maalla ja kaupungeissa

Marraskuun pimeys on vallannut mökkiseudun. Vaarojen laella pimeys valtaa hiljalleen metsätiet ja kuusikot pitäen hellässä huomassaan melkein vuorokauden. Muutaman viikon päästä valo alkaa varovasti  kurkistella nurkan takaa ja viimein keväällä aurinko ottaa ottaa kevään haltuunsa lämmöllään. Pimeydessä on kauniitakin asioita. Kun mökille ajelee pimeällä, on mukava katsella talojen pihoja ja verantoja, joissa ripustettuna valoja - tähtiä tai jääpuikkoja.  Mökkihöppänä kävi pääkaupungissa. Kävelin pitkin katuja illan hämäryydessä ja kerrostalojen ikkunoista näkyi jouluvaloja ja kynttilälyhtyjä. Katujen tunnelma oli rauhallinen ja ikkunoista näkyi kotoinen valo. Kaupunki rauhoittuu hetkeksi heräten seuraavaan aamuun autojen, bussien tai junan ääniin. Kaupunkikin on kaunis. Puistot, kadut ja torit ovat täynnä elämää. Mökkihöppänä pitää kaupunkienkin kauneudesta. Ei kai mökkihöppänä ole myös kaupunkihöppänä.... Ainoa peruselementti lienee höppänyys.



Mökkihöppänän retrokuppi

Forest pussilakana

Jää valtaa järven

Vanha Tilley

Harmaa marraskuu

Päikkärit

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Mukavaa postia!

Piristys päivään

Sai Puutarhaterapia/Mökkipuutarhassa bloggarilta ihanan piristyksen harmaaseen marraskuiseen sunnuntaihin. Kiitos kauniista blogistasi.

Mökkihöppänän täytyy siis kirjoittaa seitsemän tunnustusta itsestään..

1.  Jos mökkihöppänä olisi joku Lumikin seitsemästä kääpiöstä, olisin touhukas. En osaa viettää viikonloppuja tai vapaapäiviä sohvalla löhöten.  Päivät  vaan täyttyvät ikään kuin itsestään  kaikenlaisista asioista. Mökkihöppänä on myös pahasti aamuvirkku.

2. Pidän uusien asioiden opettelusta. Järjestelmäkamera, kirjanpito, vanhojen tavaroiden tuunaus tai maalaaminen - kaikkea täytyy opetella ja mielellään vielä hyvin. Se pitää mielen virkeänä. Miniäni sanoi, että mökkihöppänä oppii ja osaa kaikkenlaista, muttei osaa peruuttaa peräkärryn kanssa! (niin totta...)

3. Mökkihöppänälle on perhe tärkeä. Me sovittaisiin hyvin Italiaan, jossa perheenjäsenet ja sukulaiset kokoontuvat syömään ja kertomaan päivän tapahtumista.

4. Mökkihöppänä konttaa mielellään ympäri huonetta perheen pienimmäisen kanssa, laulaa ja leikkii. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ikääntyessä muuttuu lapseksi jälleen..

5. Joskus jonkin ikävän asian kokeminen onkin parasta elämässä, kun sitä jälkeenpäin ajattelee. Vaikka se ei juuri sillä hetkellä tunnukaan parhaalle eikä hyvälle. Mökkihöppänä on saanut oppia itsestä paljon ja on siitä kiitollinen. Uskon, että positiivinen elämäntapa on tuonut tullessaan hyviä asioita elämääni.

6. Mökkihöppänä pitää luonnosta, kauniista maisemista, kukkasista, linnunlaulusta ja koiranpennusta.

7. Kun on vähän höppänä voi tehdä kaikenlaisia asioita: laskea mäkeä, luistella vaikka ei osaakaan tai tehdä lumiukko pihalle. Olla onnellinen omana itsenään.

http://puutarhaterapiaa.blogspot.fi







lauantai 3. marraskuuta 2012

Järjestelmäkameran opettelua

Mökkihöppänällä on uusi kamera. Ihmeellinen vempain, jota ympäröi kymmeniä painikkeita, joiden takana taas on kymmeniä vaihtoehtoja.  Tänään olen kuvannut täysin arpomalla. Järjestelmäkameran käyttäminen vaatii oman opettelunsa varsinkin kun vaihtaa myös merkkiä. Mökkihöppänälle valokuvaamisesta on tullut tärkeä ja antoisa harrastus. Valokuvat ovat täynnä muistoja, hetkiä, pieniä välähdyksiä menneisyydestä.  Vanhoissa mustavalkoisissa valokuvissa on ihmisiä usean sukupolven takaa. Kaikista ei edes tiedä, ketä he ovat, mutta jostakin syystä katse, käden asento tai jokin muu kuvassa kertoo omaa tarinaansa. Seuraavana on hiukan auringon haalistamat värivalokuvat. Pieni tyttö heinäpellolla,  istumassa ruohikossa, sukulaisia, juhlia, vauvoja ja aikuisia, iloista yhdessäoloa jouluna, luontokuvia tai kuva kärpäsestä limpparipullon korkissa. Digikuva-aikaan tietokone täyttyy kuva-arkistoilla. Piuhaa televisioon ja kuvat tulevatkin pienen seinän kokoisena esille. Niistäkin kuvista löytyy hauskoja yksityiskohtia, joita ei muuten olisi huomannutkaan, vaikkapa koiran häntä vasemmassa alareunassa tai mökkihöppänän kauan kadoksissa ollut esine. Valokuvat tuovat ja vievät muistoja eteenpäin.

Mökkiperhonen

Lämpöä ja tunnelmaa

Pieni ranta-aalto

Käpy odottaa oravaa



sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Aallot odottavat jääpeitettä

Lokakuun kylmät yöt saavuttavat aallot, jotka  valuvat yhä jähmeämmin pitkin järven selkää. Järvi odottaa jääriitettä ja pian alati paksunevaa jääkerrosta. Nuorempana asuin lähellä lampea. Kun lammessa on tarpeeksi paksu jää, lähdettiin luistelemaan. Olihan hieno tunne liukua pitkin ja poikin rantaa. Tänä vuonna mökkihöppänä aikoo luistella pitkästä aikaa. Voi olla että mökkihöppänän takalisto on sen jälkeen tosi kipeä, mutta kokeiltava on. Hienot valkoiset luistimet odottaa komerossa liukumista jään liukkaalla pinnalla tasapainoa hakien.

Mökkihöppänän liiteri on täynnä kuivaa koivupilkettä. Rantasaunaan kiukaan alle tulta, vettä saaviin ja odottamaan  lämmön nousemista kiuasmittarissa. Hiljalleen sihisevää kiuasta, pehmeitä löylyjä ja vain ajatonta olemista. Kietoitumista pehmeään pyyhkeeseen puhtaan höyryävänä. Se on mökkihöppänän mielenrauhaa parhaimmillaan.

Jähmeät aallot rantautuvat

Koivupilkkeet järjestyksessä

Ensimmäinen jää rannassa

Mökkihöperön iloisen punainen pyyhe

Lasten pyyhe

Mökkihöperön lilan ja hopean värinen pyyhe

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kuumat aallot

Mökkihöppänä on tullut tiettyyn ikään. Vaikka ulkona on viileys vallannut pihanurkat, mökkihöppänällä on kuuma. Olen muuttunut käveleväksi ilmalämpöpumpuksi. Naiseus ei aina ole helppoa, vaikka siinä on mukavatkin hetkensä. Olen saanut kaksi lasta, jotka ovat tuoneet elämääni sellaista rikkautta, jota ei voi mitata. Mökkihöppänästä on tullut mummo.  Olenhan minä ukkokullan vaimokin. Naiseuden tuomista kuumista aalloista luopuisin kuitenkin kevyesti. Miltä tuntuukaan  kun sisällä selkärangassani alkaa tuntua lämpö, joka hiljalleen kasvaa kehon kokoiseksi siirtyen  iholle tuoden  tropiikin kokoisen hikoilun. Jos käännät äkkiä päätäsi, saa koko lähiympäristö pienen sadepilven. Kuumat aallot on oiva puheenaihe samanikäisten naisten kesken. Olen saanut kuulla monta tarinaa  aaltojen tuomasta  "huumasta". Mökkihöppänän ystävä kertoi miehensä sanoneen, että ennen ystäväni oli ollut kiukkuinen kerran kuussa ja nyt tasaisesti joka päivä.  Kiukkuisuus ei ole mukavaa itselle eikä lähiympäristölle.  Jaahas, join kirjoitellessani kupin kuumaa kahvia, joka ilmeisesti valui suoraan selkärankaani. Tulkoon siis jälleen ihana lämpö!


Pikkulintujen luonnonkiviallas

Ensi kesän tuunauskohde

Liekin lumoa

Pelkistetyn kaunista




lauantai 6. lokakuuta 2012

Takkatulen lämpö ja haave leivinuunista

Pimeys laskeutuu  iltaisin synkän tiheänä. Mökkihöppänä on laittanut sinne tänne tuikkukynttillöitä, sytyttänyt kynttilälyhtyjä ja istunut takkatulen loimussa. Tuli on kaunis, vahva ja vanha. Jo 300.000 - 400.000 vuotta sitten keksittiin, että tulella voi tehdä ruokaa ja lämpöä. Tulen oransseihin aaltoihin tuijottamiseen ei  kyllästy. Siinä on jotain kummallisen rauhoittavaa. Tuli leijailee, lepattaa, antaa valoa ja lämpöä häipyen hiljalleen savuna tumman puhuvalle taivaalle. Mökkihöppänä haluaisi leivinuunin. Sunnuntai-aamut voisi mökkituvassa  tai kotona olla tuoksuja tulvillaan. Yöksi ohraryyni- tai riisipuuroa hautumaan aamupalalle. Lämmintä rieskaa ja päälle ihan oikeaa voita, joka sulaa kuuman leivän pinnalle. Pullapitkoja ja kanelipullia puhtaan leivinliinan alla odottamassa pieniä käsiä, jotka nappaavat pullan parempaan talteen. Voi olla että leivinuunihaaveesta tulee kallis projekti. Mökkihöppänä uskoo vakaasti, että sen saa vain ostamalla uunia ympäröivän talon.





Daisy pussilakana, mökkihöperöt

Vierashuoneen uusi sänky  odottaa nukkujaa





lauantai 22. syyskuuta 2012

Puun henki

Mökkihöppänän äiti sanoi, että puilla on henki. Äitini kävi halaamassa pihatien varrella olevaa puuta ja kertoi sen antavan hänelle voimia. Äitini halasi puuta, vaikka oli hyvin tarkka siitä, miten käyttäydytään ja mikä oli soveliasta. Sitten kun kasvoin vanhemmaksi kiedoin joskus kädet vanhan männyn ympärille. Tunsin puun rungon huminan, kaarnan karheuden ja tuulen hienon tuiverruksen puiden latvuksissa. Vieläkin halaan joskus ohi kulkiessani mökkisaunan vieressä olevaa vanhaa, hienoa ja arvokasta tuulen ja tuiskun keskellä kasvanutta vanhaa  ikimäntyä. Tunnen sen rungon vahvuuden ja turvallisuuden. Ihan kuin jokin puun hengestä siirtyisi hetkeksi minuunkin.  Mänty kertoo minulle tarinaansa. Lapsena minulla oli leikkipaikka kotini läheisessä kuusikossa. Tunnen vieläkin vanhan kuusen oksiston vehreyden ja turvallisen olon kuusen alla. Metsällä on siis mökkihöppänälle erityinen merkitys. Metsän marjat, polttopuut ja kodin metsän eläimille. Puilla ja metsällä on oma sielu. Tällä hetkellä metsä on kätkeytynyt syyskuun illan turvalliseen pimeyteen. Vain tuulen havinasta tietää, että metsä on siellä tuttuna ja turvallisena.




sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Rantasaunan tuunaus

Mökkihöppänä tuunasi ukkokultansa kanssa rantasaunan. Värit vaihtuivat kuluneesta puunvärisestä panelista aavistuksen harmaaseen sävyyn ja lauteet saivat mustan sävyisen käsittelyn. Mökkihöppänää jännitti, millainen lopputulos on, koska rantasaunasta ei saa tehdä liian "tehdyn" näköistä. Rantasaunassa on hyvä kylpeä, koska siellä on hyvä ilmanvaihto ja tilaa hengittää. Kiukaan yläpuolelle mökkihöppänä ripustaa flunssakautena ruususuolalla täytetyn vuolukivikupin. Ruususuola on kai myös tunnettu intiaanisuolana. En ole ihan varma asiasta. Mökkihöppänä on kuitenkin tuunaukseen tyytyväinen. Siisti sauna ja saunan oma haltijaukko saunan ikkunalla. Lämmintä löylyä ja rauhallinen mieli.