tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvää uutta vuotta 2014!



Tänä iltana,
uuden vuoden aattona, esitän pienen toiveen:
Anna ystävilleni kaikkea hyvää
tulevaan vuoteen 2014.
Anna kirkas tähti kuin linnuille, 
oppaaksi taivaankannalle,
Kirkas täysikuu pimeää tietä valaisemaan ja
pehmeä aurinko lämpöä antamaan.

Anna iloa aamuihin, uskoa iltapäiviin, 
mielenrauhaa iltoihin
ystäviä, perheenjäseniä vierellä kulkemaan.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Majava ja mökkihöppänä

Joulukuun lopun pimeys - järvi jossain kietoutuneena jäähileisiin ja harmaaseen sadeveteen. Mökkihöppänä ei   näe taivaankantta, syvää sinisyyttä tai pilvien poisviemää hehkuvaa valkoisuutta. Tähdet ovat  sammuneet  harmauteen. Kukko onneksi askeltaa kevättä kohti. Toivon sille pitkiä askelia, pieniä pyrähdyksiä, jotta vesisade vaihtuisi pieneen valon pilkahdukseen. Mökkipihalla voisi nyt luistella, tehdä piruetteja tai pyörähtää kepeästi keskelle vesirapakkoa -  tai no - "kepeästi" - kinkut, suklaat, riisipiirakat, imelletyt perunalaatikot, joulutortut - vaikuttavat tällä kertaa maanvetovoimaan niin, että  maa kumahtaisi erityisen komeasti mökkihöppänän rapakkoon kaatuessa.

Mökille tullessamme  majava oli tehnyt  metsätöitä rakentaen patoa, jotta saisi tehdä kunnon vesialtaan pesälleen. Kun kurkistin ojaan, majava läpsäytti minulle häntäänsä ja varoitti, etten tulisi häiritsemään sen puuhia. Vettä riittää siis majavalle ja mökkihöperölle ihan riittävästi. Toivottavasti se ei vangitse meitä tänne niin, että emme pääse mökiltä pois. Mutta jos niin käy, tulen sitten, kun kukko on kyllästynyt askeltamiseen ja ottanut  reippaasti ilmaa siipiensä alle.  Silloin aurinko paistaa, koivujen oksille on laskeutunut varovainen vihreys, ensimmäinen muuttolintu lentää taivaankaaren yli ja titityyttääjä lähtee lintulaudalta kohti usvaisen suon takana siintävää ikikuusikon tummaa vihreyttä.

Tuomas Anhava Runot:  1951 - 1966:

Ilma on kirkas, järvi
tyventyy, kohta se on 
auki taivasta myöten

- - - - - - - - -
Kun on syksy, kun on talvi
kun maan varjoissa on yö, eikä liikaa pilviä,
näkee suoraan taivaaseen.

Hyvää viikonloppua toivottaa Mökkihöppänä ja majava!

Mökkihöppänän kumea luistinrata

Veden harmaus

Ei lumitöitä!

Missä kevät?

Tule jo!


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Mikä joulussa on parasta?



        











Vaaleanpunainen kajo

Koivunoksat kurkottavat aurinkoon

Rannan viimeiset ruohot     


Mökkihöppänä tykkää joulun perinteistä. Aattoaamuna kinkku uunista, omatekemät riisipiirakat, ja joulusinappia. Yöpaitaisillaan hiippaileva perhe aamupalalla. Kuuluu "nam" ja "että tämä on hyvää" tai "tässä on pieni taivas".  Kiirettä ei  aattona enää saisi olla.  Televisiosta lastenohjelmaa -  Lumiukko - mukavaa yhdessäoloa. Sitten äidin luo hoivayksikköön. Äidin ruskeissa silmissä kyyneleet - kuiskaa hiljaa, että kaikki on yhdessä. Huolehtii, ettei kädet ole kylmät kellään. Viedään kynttilät kaikkien edesmenneiden rakkaiden muistolle. Joulurauha. Kotiin - sininen hetki - kynttilät syttyvät ja iloinen porina käy olohuoneessa. Pieni poika ihmettelee - onko ne loppujen lopuksi tulleet ihan  tontuiksi?  Jossakin nurkassa kolisee hiljaa ja kuuluu ihmeellisiä kiliseviä ääniä. Joulupöydässä itsetekemiä ruokia. Jostakin tumman taivaan tähtien,  kuusikkojen ja hangilla leikkivien kuutamovarjojen keskeltä on tullut ehkä joulupukki tuoden pieniä  tuliaisia, varsinkin perheen pienimmälle. Leikkimistä - riemukkaita - voitollisia lautapelejä - joulumusiikkia. Yö tuo hiljalleen aattoyön syvän rauhan.  Joulusauna - hiljalleen sihisevä kiuas - lempeä öinen löyly. Pehmoinen saunatakki. Pieni poika nukkuu, nähden unta pulinasta, rapisevista papereista tai kilisevästä tonttuhatusta. Loppujen lopuksi joulussa onkin kysymys tulevista ja menevistä muistoista. Se onkin kaikilla ihmisillä ihan ikiomansa.  Joillakin joulukirkko - joillakin jotain  muuta. Pääasia on rauhallinen mieliala -  rentouden hetki - ystävät - perheenjäsenet - joulukortti joltakin kaukaiselta ystävältä.

Siinä on meidän perheen aatto. Se kestää yhden päivän vuodessa, yhtä herkkänä, muistorikkaana ja läheisenä. Saapuen taas uudelleen seuraavana vuonna.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Siniset ajatukset ja taivaanrannan takana odottava kokemus

Jos olisi iso järvenselkä, niin katse yltäisi pitemmälle ja saattaisi löytyä sininen ajatus.
 (Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija)

Millainen on sininen ajatus, onko se heijastus unelmasta, mielen tuoma onnellisuuden tunne, aavistus jostakin odottamattomasta tulevasta vai muisto kuin peilinkuvajainen. 

Mökkihöppänällä joskus soljuu sinisiä ajatuksia, muistoja, peilikuvia, heijastuksia, haaveita, marraskuisen tähtitaivaan nopeasti sykkiviä tähdenlentoja. Joskus on hyvä vaihtaa suuntaa, ettei jumitu yhteen tilanteeseen tai paikkaan, liian tuttuun ja turvalliseen. Siniset ajatukset ovat siis  tärkeitä.  Joskus sitä vain uskaltaa ottaa tuulta siipien alle ja antaa tuulenpyörteen viedä mennessään. Joskus pyörre voi viedä eteenpäin, toisinaan sitä muksahtaa takaisin puolukkamättäälle ja takamukseen koskee - yhtä kokemusta rikkaampana ja viisastuneempana. Kun tuntuu sille, että on rakennettava se lautamaja puuhun, jotta voi nähdä pidemmälle, kuulla kauempaa  ja kurkistaa  isompaan avaruuteen - on uskallettava se rakentaa. Seikkailun jälkeen voi palata turvalliseen kotiin - mieli avarampana. Mökkihöppänä pakkaa tammikuussa laukun ja häviää ukkokullan kanssa sinisen taivaanrannan taakse. Avartamaan mieltään, keräämään kokemuksia, tekemään jotain mitä ei ole koskaan tehnyt. Hakemaan ehkä sen sinisistä ajatuksista sinisimmän.






perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää itsenäisyyspäivää

Mökkihöppänä on sytyttänyt kaksi kynttilää. Toisen sytytin itsenäisyyspäivän kunniaksi ja toisen  edesmenneen sotaveteraani isäni, Sotamies Kukkopuron muistolle.


Hyvää ja kaunista itsenäisyyspäivän iltaa toivottaa Mökkihöppänä!