Mökkihöppänän ilta on tummunut. Puiden rungot ja oksat vielä heijastuvat hetken järven pintaan. Sitten puutkin hukkuvat pimeyteen Olen kynttilähöppänä. Tänään olen sytytellyt keltaisia, punaisia, sinisiä ja valkoisia kynttillöitä. Kynttilän liekit lepattavat hiljalleen tuulessa. Tiedättekös, että pimeys ja pienet valot rauhoittaa. Ne koskettavat, lohduttavat, tuovat elämäään pientä pilkettä - hymyä suupieliin. Ukkokulta vaan joskus ihmettelee, kun kuljen pitkin pihoja kynttilöineni. Kohta saunaan ja kiukaan alla palavan puiden heijastukseen. Olkoon kesä, syksy, talvi tai kevät, en kyllästy pehmeään kiukaan lämpöön. Välillä voi vilvoitella ja ihmetellä, onko taivaalle jo syttyneet tähdet - taivaan kynttilät. Toivon levollista perjantai-iltaa lokakuiseen illan hämäryyteen. Nyt lähden kuuntelemaan huuhkajan huhuilua!
Mökkeilyyn koukkuun jäänyt naisihminen, joka on opetellut uutta ja kokenut lapsuuden muistoja uudelleen mökkeilyn myötä. Kalastuksen kiemurat, savustuksen salat ja saunomisen tuomat riemut nollaa akut. Joskin sauna on menossa remonttiin. Löytyisköhän hyviä neuvoja..
perjantai 4. lokakuuta 2013
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Mustaherukkakakku
MUSTAHERUKKAKAKKU KRUUNAA SYKSYISEN PÄIVÄN RAIKKALLA MAULLAAN.
- 1 pkt Ruis Digestive –keksejä
- 75 g margariinia
- 250 g pehmeää maitorahkaa
- 400 g turkkilaista jugurttia
- 3 tl Berryfect –mustaherukkajauhetta (suomalainen luomutuote)
- 0,75 dl luomusokeria tai intiaanisokeria
- 3 tl vaniljasokeria
- 1 dl sokeroimatonta mustaherukkamehua
- 6 liivatetta
- 1,5 dl sokeroimatonta mustaherukkamehua
- 0,5 dl vettä
- 0,25 dl luomusokeria tai intiaanisokeria
- 3 liivatetta
Hienonna keksit ja sekoita muruseokseen sulatettu margariini. Painele seos tiiviisti irtoreunaisen kakkupohjan reunalle.
Vatkaa rahka, jugurtti, sokerit ja mustaherukkajauhe sekaisin. Seuraavaksi liota liivatteita ensin kylmässä vedessä ja liuota ne sitten kuumaan mustaherukkamehuun. Sekoita liivatejauhemehu ohuena nauhana täytteeseen. Kaada seos kakkupohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin.
Tee parin tunnin päästä kiille. Liota liivatteet kylmässä vedessä. Sekoita sokeri mehuun. Liuota liivatteet kuumaan veteen ja lisää se mehuun. Valuta kiille varovaisesti lusikalla kakun päälle ja anna hyytyä vähintään 6 tuntia. Herkuttele ja nauti!
Ohje lainattu Berryfectin sivustolta.
Ohje lainattu Berryfectin sivustolta.
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Lukemista ja laulamista
Mökkihöppänä tykkää luonnonväreistä. Luonnon parhaat värit ovat poltettu oranssi tai kullan ja hopean kimallus aalloilla. Reilun kaupan valkoiset ruusut ovat kauniita. Mökkihöppänä pukeutuu monesti mustaan luullen sen hoikentavan ihan hurjasti. Puntarin numerotkin ovat mustia ja kertovat omaa karua todellisuuttaan.
Kirjastosta mukaan tarttuu sisustuskirjoja, vintagea, luonto- ja matkailukirjoja. Hiljalleen selailen kirjojen kauniita kuvia. Joskus käperryn sohvalle ja aloitan jännän dekkarin, historiallisen kirjan tai elämänkerran. Jos kirja ei ole kiinnostava, lukeminen takkuaa, kunnes huomaakin kirjaston eräpäivän lähestyvän. No, on hetkiä, ettei tee mieli lukea mitään. Joskus ei voi nukkua ennen kuin kirja on luettu viimeisiin kirjaimiin saakka.
Musiikkimakukin vaihtelee mielialan mukaan. Autolla ajaessa voi laulaa täysillä. Siis HUOM! jos ajelee yksin... Ipanat teki kerran kiusaa ja laittoi auton cd-soittimeen valmiiksi kappaleen: Täältä tulee hirmuinen Rölli..En naurultani pystynyt autoa ajamaan ja oli pakko pysähtyä tienvarteen. Jotkut kappaleet tuovat muistoja mieleen tai ovat niin kaunita, että kyynel tulee väkisinkin silmäkulmaan. Kun lasten isä kuoli, avasin radion ja sieltä kuului Kun kitara soi, et itkeä saa..Siinä oli lohdutus surulliseen päivään.
Eräänä iltaehtoona päätettiin ukkokullan kanssa harjoitella karaokea. Laulaminen on moisesta ääntelystä vielä kaukana! Mennessäni verannalle kynttilöitä viemään, kuulin huuhkajan huhuilevan talon takana olevassa kuusessa. Oletan sen pyytäneen hartaasti meitä olemaan hiljaa kaikkien öisten luonnon eläinten puolesta.
HuHuu, ja hyvää syyskuun viimeistä viikkoa!
Kirjastosta mukaan tarttuu sisustuskirjoja, vintagea, luonto- ja matkailukirjoja. Hiljalleen selailen kirjojen kauniita kuvia. Joskus käperryn sohvalle ja aloitan jännän dekkarin, historiallisen kirjan tai elämänkerran. Jos kirja ei ole kiinnostava, lukeminen takkuaa, kunnes huomaakin kirjaston eräpäivän lähestyvän. No, on hetkiä, ettei tee mieli lukea mitään. Joskus ei voi nukkua ennen kuin kirja on luettu viimeisiin kirjaimiin saakka.
Musiikkimakukin vaihtelee mielialan mukaan. Autolla ajaessa voi laulaa täysillä. Siis HUOM! jos ajelee yksin... Ipanat teki kerran kiusaa ja laittoi auton cd-soittimeen valmiiksi kappaleen: Täältä tulee hirmuinen Rölli..En naurultani pystynyt autoa ajamaan ja oli pakko pysähtyä tienvarteen. Jotkut kappaleet tuovat muistoja mieleen tai ovat niin kaunita, että kyynel tulee väkisinkin silmäkulmaan. Kun lasten isä kuoli, avasin radion ja sieltä kuului Kun kitara soi, et itkeä saa..Siinä oli lohdutus surulliseen päivään.
Eräänä iltaehtoona päätettiin ukkokullan kanssa harjoitella karaokea. Laulaminen on moisesta ääntelystä vielä kaukana! Mennessäni verannalle kynttilöitä viemään, kuulin huuhkajan huhuilevan talon takana olevassa kuusessa. Oletan sen pyytäneen hartaasti meitä olemaan hiljaa kaikkien öisten luonnon eläinten puolesta.
HuHuu, ja hyvää syyskuun viimeistä viikkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
