Mökkihöppänän matka Vietnamiin 2014

Mökkihöppänä kävi pitkällä matkalla maapallon toisella puolella Vietnamissa. Takaisin tultaessa reppu on täynnä mukavia muistoja ja kokemuksia ihan erilaisesta kulttuurista. Ensin matkustettiin HCMC eli Ho Chi Min Cityyn  (entinen Saigon). Kaupungissa on noin 8 miljoonaa asukasta ja mökkihöppänän pää oli ihan sekaisin. Liikenne oli täysin vallatonta. Kadun ylittäminen oli - miten sen nyt kuvailisin -  mielenkiintoinen kokemus. Skoottereita oli tuhansia, autot ajoivat hulvattomasti vastaantulijan kaistalla tai liikenneympyrässä kiersivät ihan väärään suuntaan. Mökkihöppänä tunsi olevansa kesäisessä isossa muurahaispesässä. Suomen rauhaan ja sääntöihin tottuneen täytyi hiukan sopeutua. Reissaamisessa on kuitenkin aina muistettava, että maassa maan tavalla. Hotellin takapihalla sotaveteraanit, naiset ja miehet pitivät kirpputoria tai myivät hedelmiä. Elinolosuhteet eivät tainneet olla parhaat mahdolliset kenelläkään heistä. Saigon  kohisi ympärilläni skoottereiden tööttäyksineen, torineen ja ihmisineen. Väestö on noin keski-iältään 27 vuotiaita, ja väestön määrä kasvaa. Asukkaita on jo noin 80 miljoonaa ja maa on melkein Suomen kokoinen. Itsepalveluun tottuneena suomalaisena oli ihan outoa, kun vietnamilaiset huolehtivat niin hyvin hotellissa ja ruokapaikoissa asiakkaistaan. Ruoka oli hyvää ja hedelmät tuoreen herkullisia.

Keskustan eräs pääkatu oli täynnä toinen toistaan upeampia kukka-asetelmia. Kiinalainen vuosi oli vaihtumassa hevosen vuoteen, joten kevään juhla TET oli alkamassa. Tet juhlan aikaan vietnamilaiset haluavat olla oman perheensä luona asuivatpa he sitten missä päin maailmaa tahansa. Vietnamilaiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja kävelivät pitkin katua perheineen ottamassa kuvia perheestään.

Mökkihöppänä käveli ukkokultansa kanssa ympäriinsä ja tunsi olevansa niin mitättömän pieni keikkuessaan pää alaspäin maapallon toisella puolella... 


Hevonen

Syntymävuosi

1942

1954

1966

1978

1990 2014

Hevosen persoona on hauska ja viehättävä vähän houkuttelevakin. Hevosen vuonna syntyneet rakastavat sosiaalisuutta ja tykkäävät olla tekemisissä ihmisten kanssa sekä olla huomion keskipisteenä - ja voivat olla myös egoistisia, äkkipikaisia ja kärsimättömiäkin. Hevonen on luonteeltaan on huomaavainen ja suojeleva.
Myönteiset piirteet: Hauska, sosiaalinen ja kiinnostunut eri asioista, vakuuttava, pitää sivystyneisyydestä, ja hänellä on hyvä työmoraali
Kielteiset piirteet: Itsekäs, häikäilemätön, ei kuuntele neuvoja, tykkää pitää narut vain  omissa käsissään.

tarina jatkuu....

Tammikuinen pakkaspäivä ja miljoonakaappi

Mökkihöppänällä on ollut kotona pakkaspäivä. Pakkasmittarin elohopea laskee alaspäin. Ei siis ulkoilua tiedossa vaan rattoisa siivouspäivä. Onko teillä "miljoonakaappia", sellaista johon kerätään kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat tilpehöörit, ruuvit, mutterit?  Meillä moni tavara on  päätynyt miljoonakaappiin ja silläkin kaapilla tuli nyt  rajat vastaan. Nyt kaappi on siivottu, lajiteltu, puunattu ja putsattu.. Ja miljoonakomerosta tulikin satojenkaappi! Samalla tuli esiin unohtuneita kortteja, ruokaohjeita ja pieniä tavaroita, joiden sisällä asusti muisto. Mummin ja ukin kirjeitä lapsenlapsilleen, pieni sininen lintu, joka oli nuorena oman huoneeni ikkunassa, rannekoru,  jonka sain ylioppilaslahjaksi, lasten piirroksia ja  äitienpäiväkorttien hellyttäviä pieniä runoja. Miljoonakaapista löytyikin myös menneiden aikojen sydänkosketuksia. Nyt oli  aika laittaa muistot järjestykseen. Pojanpoika joskus ihmettelee:  Mitä mummi on tällä tehnyt? Ajatella, mummin aikaan on ollut tällainenkin ihan oikeasti käytössä? Onkohan ihmisen elämä pienien muistojen keräämistä sielun miljoonakaappiin?  Menneitä  ja tulevia   -  tarpeellisia ja tarpeettomia - hellyttäviä ja suloisia - surullisia ja kaipaavia - riemukkaita ja ja niin iloisia!

Tuulentuivertamat

Mökkihöppänä vietti eilen oikein levollisen päivän. Levollisuus ei välttämättä tarkoita vain olemista. Mökkihöppänä on tehnyt asioita, joista tulee hyvä olo ja levollinen mieli - hiihtänyt, leikkinyt koiran kanssa, valokuvannut ja selaillut vanhoja lehtiä,  ottanut päiväunetkin.

Ensimmäisen hiihtoreissun jäljiltä jalat ovat kuin kaksi tönkkösuolattua muikkua. Ei suju, eikä liiku ja jos sujuu ja liikkuu, niin kipiää tekee. Mutta sillähän se lähtee millä on tullutkin. Tänään on hiljalleen hiihtelyä tiedossa.  Eilen auringon ympärillä oli halo-ilmiö - auringon ympärillä sateenkaari koko väriloistossaan. Pakkanenkin on paukkunut nurkissa. En ole ollut mikään pakkasihminen, mutta tänä vuonna pakkaset tuntuivat hyviltä. Pitkän mustan pimeän, harmaan loskan ja hopeisen liukkauden jälkeen vihelsi kylmä tuulentuiverrus, joka ei kysele, kietoudu eikä pysähtele, vaan tuivertaa suoraan nurkkiin ja metsiköihin,  ja saa suuret  lumiset siivet järvien isoilla aukeilla.  Takkaan puita ja mökki on lämmennyt pikkuhiljaa. Parhaimmillaan  mökin lämpö on silloin, kun on lähdettävä taas kaupunkiarkeen.

Kohta mökkihöppänän tuulentuiverrus miinusasteista vaihtuu plusasteisiin, kun alkaa kauan odotettu, säästetty ja ansaittu loma. Kesälomasta onkin jo niin pitkä aika....

Majava metsurina

Lunta putoo, pilvi talvisukkaa kutoo

Tuulen valkoiset siivet

Kylmä auringonlasku

Jääkiteet ikkunassa