 |
| Syttyiköhän lyhty varmasti? |
Joulu on taas - muistat kappaleen lapsuutta
Havujen tuoksua, jota odotus hengitti.
Aikuisten kiirettä, kiukun ja kinkun käryä,
odotusta. Ja vihdoin kello viisi (kuusi, seitsemän)
rauha maassa. Tunnelmallinen pöytä,
lauenneita hymyjä, tarinointia, hiljaista jännitystä.
Ja lahjat - saamisen, antamisen ilo,
tämä yksi odotus joka täyttyy ja
kaikilla on syntymäpäivä,
silmissä loistavat kynttilät.
 |
| Enkelikynttilä ja joulupuu |
Joulu on taas-
nyt olet laittamassa tätä kaikkea toimeen
töittesi lomassa, kiireisenä, et juuri odota vaan yrität ehtiä kello viiteen (kuuteen, seitsemään)
mennessä saada rauha maahan.
Silloin vihdoin laukeat hymyyn, tarinoit leppoisasti,
viivyttelet salaperäisesti, ja lahjat.
mikä heleä meteli, kasoittain paperin kahinaa,
viittä leikkiä yhtä aikaa, ja yhä uudestaan
tuijotetaan tähtisadetta.
 |
| Tallilyhty |
Joulu on taas - ja viimeinen
lahja itsellesi:
väsynyt onni kasvoilla lapset nukkuvat,
sylikkäin itsensä kokoisen kuorma-auton
kanssa tai kallisarvoinen karamelli tiukasti
nyrkissä,
posket kuin jouluomenat tyynyllä.
Rauha maassa.
Tuomas Anhavan runo 1950 - 1960 luvun vaihteesta - osa Yleisradion tilaamasta joulurunosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti