Kynttilän sädetikku
Tuulimylly melkein lennnossa!!
Isänpäivän lähestyessä pohdin miehiä, jotka ovat tehneet minusta minän. Olen kulkenut isän mukana järvellä, nostanut verkkoja ja katiskoita vedestä, heittänyt uistinta ja nauttinut ympäröivästä kauneudesta. Kerran näin isäni itkevän, kun hän kertoi, että koiramme oli jäänyt auton alle. Sen koskettavampaa ei ole - sodankäyneen vanhan miehen kyyneleet poskilla. Surukseni isä nukkui pois viime joulunaikaan. Sain häneltä monta perintöä mm. rakkauden luontoon ja - jumittavat niskalihakset... Toinen tärkeä mies on poikani. Hänestä voi joskus tulla hyvä isä ja jatkaa sukupolvien jatkumoa.
Kolmas on mieheni, oma ukkokulta-paras ystäväni. Olen siis saanut elämääni monta tärkeää ja rakasta miestä. Yhtäkään en vaihtaisi. Kaikesta elämän karusellista huolimatta. Uusioperheessä vipinää riittää kun kaikki kokoontuu yhteen. Suku on tärkeä - male tai female.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti