Joulukuun lopun pimeys - järvi jossain kietoutuneena jäähileisiin ja harmaaseen sadeveteen. Mökkihöppänä ei näe taivaankantta, syvää sinisyyttä tai pilvien poisviemää hehkuvaa valkoisuutta. Tähdet ovat sammuneet harmauteen. Kukko onneksi askeltaa kevättä kohti. Toivon sille pitkiä askelia, pieniä pyrähdyksiä, jotta vesisade vaihtuisi pieneen valon pilkahdukseen. Mökkipihalla voisi nyt luistella, tehdä piruetteja tai pyörähtää kepeästi keskelle vesirapakkoa - tai no - "kepeästi" - kinkut, suklaat, riisipiirakat, imelletyt perunalaatikot, joulutortut - vaikuttavat tällä kertaa maanvetovoimaan niin, että maa kumahtaisi erityisen komeasti mökkihöppänän rapakkoon kaatuessa.
Mökille tullessamme majava oli tehnyt metsätöitä rakentaen patoa, jotta saisi tehdä kunnon vesialtaan pesälleen. Kun kurkistin ojaan, majava läpsäytti minulle häntäänsä ja varoitti, etten tulisi häiritsemään sen puuhia. Vettä riittää siis majavalle ja mökkihöperölle ihan riittävästi. Toivottavasti se ei vangitse meitä tänne niin, että emme pääse mökiltä pois. Mutta jos niin käy, tulen sitten, kun kukko on kyllästynyt askeltamiseen ja ottanut reippaasti ilmaa siipiensä alle. Silloin aurinko paistaa, koivujen oksille on laskeutunut varovainen vihreys, ensimmäinen muuttolintu lentää taivaankaaren yli ja titityyttääjä lähtee lintulaudalta kohti usvaisen suon takana siintävää ikikuusikon tummaa vihreyttä.
Tuomas Anhava Runot: 1951 - 1966:
Ilma on kirkas, järvi
tyventyy, kohta se on
auki taivasta myöten
- - - - - - - - -
Kun on syksy, kun on talvi
kun maan varjoissa on yö, eikä liikaa pilviä,
näkee suoraan taivaaseen.
Hyvää viikonloppua toivottaa Mökkihöppänä ja majava!
 |
| Mökkihöppänän kumea luistinrata |
 |
| Veden harmaus |
 |
| Ei lumitöitä! |
 |
| Missä kevät? |
 |
| Tule jo! |
|
