Tästä se alkoi. Mökkikeittiön yläkaappeja nostettiin hiukan ylöspäin ja ovet irrotettiin hiomista ja maalausta varten. Välitilaan laitetaan levy, jotta olisi helpompi pitää puhtaana ja keittiö raikastuisi samalla. Valkoista keittiötä ei haluttu, koska se ei sovi meidän mökin henkeen. Jaa, mikäs se mökin henki sitten on? Siinäpäs onkin pohtimista. Ainakin se tarttuu kokonaisuutena meihin. Heti kun ovesta astuu sisään, jää kaikki muu arkitohina oven ulkopuolelle. Kello raksuttaa, takkatulen värit leijuu lasiluukkujen läpi ja ikkunasta avautuu maisema, johon ei kyllästy. Tekemistäkin riittää niin halutessaan. Ulkoiltuakin tulee enemmän kuin kaupungissa. Kun kotiin lähtiessä painan ulko-oven kiinni, kuiskaan hiljaa mökkihengelle kiitokset ja lupauksen, että kohta me tullaan uudelleen.
 |
| Työmaa! |
 |
| Kop, kop onko kukaan mökillä? |
 |
| Koristeelliset köysitikkaat odottavat paikkaansa.. |
Kiva seurata teidän mökin remontin edistymistä. Tiedätkö, minäkin olen sanonut monta kertaa mökille heipat, kun olen lähtemässä pois. Taidan uskoa myös mökin haltijaan :)
VastaaPoistaMe taidetaan olla "sielun"kumppaneita.
VastaaPoista