Kesäaamut ovat jotenkin erityisen rauhoittavia. Luonto heräilee hiljalleen auringonpaisteeseen. Järvikin on rauhallisen tyyni, ennen kuin tuulet kuljettavat aaltoja miten ja minne haluavat. Tyyni järvenpinta, venee lipuu hiljalleen. Vain airojen ääni kuuluu hiljalleen veden pinnalla. Airoista tippuu vesipisaroita laajentuen ympyröiksi. Katiskoissa oli paljon kalaa. Nyt mietin mitä kaikkea ruokaa siitä tekisin. Muistan, kun lapsuudessa kävelin pihalla ja vanhan saunan vieressä isä savusti ahvenia. Tuoksu oli sellainen, että vesi herahti väkisinkin kielelle. Sen vuoksi kai pidän vieläkin erityisen paljon savustetusta kalasta. Mökkijärveltä saa kuhaakin. Siitä onkin tullut suosikkikalani. Ahvenista taidan tehdä patakukkoa ja haukia voi laittaa lihamyllyn läpi kalapulla-aineksiksi.
Mmm niin hyvää ja on kai nyt sitä lähiruokaa...
 |
| Verannan äitienpäiväruusut ja vanhoille kukan lehdille keräysastia |
Ve
 |
| Kirpputorilöytö |
 |
| Hyttyset ovat hävinneet hyttysansaan koko tontilta (Mosquitaire plus) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti