Yölintu

Viime viikonloppuna loppukevään yö oli huikaisevan kaunis. Järven pinta peilasi hiljaisen tuulen väreilyä. Joutsenet lensivät  hiljalleen pitkin järven pintaa. Siipien hiljainen suhina kuului tumman rantaviivan peittämän rantasaunan laiturille. Tässä maisemassa mielenrauha valtaa  koko olemuksen. Aika menettää merkityksensä. Alkukesästä ei malttaisi nukkua ollenkaan. Männyt ja kuuset saivat vaaleanpunaisen taustavärityksen auringon laskiessa.

Aamuöinen lintukonsertti. Estraadilla oli  monta lajia. Käki kukkui jossain lähistöllä. Linnunpöntöt ovat saaneet asukkaita. Ehkä käkikin on jättänyt munansa jonkun linnun pesään.

Tästä saa voimavaraa arkeen. Vielä kädet multaan, muutama taimi istutetaan ja jäädään odottamaan kasvamisen ihmettä. Mökkihöppänän tapauksessa on nimittäin niin, että jos joku taimi jää henkiin - siinä on ihmettä kerrakseen!

Linnunpönttöjä ja uupunut menninkäinen

Kirpputorilöytö

Mökin akka ja ukko

 

Puuteline

 

Uudet asukkaat muuttivat mökkihöppänän pihapiiriin. Osallistuttiin miljoona linnunpönttöä -tempaukseen. Lintujen touhuja on kiva seurata ikkunasta. Telkän pönttökin löytyi rantapusikosta. Telkkä lentääkin vauhdilla pesäpönttöön.

Mökkihöppänä(t) ovat aloitelleet taas mökin remonttisuunnittelua. Uudet kaiteet yläkertaan, parvekkeelle laitetaan lasit, mökin lattia maalattaisiin harmaaksi. Maalausta ja saunaremonttiakin tiedossa. Saunaremontti on siitä hankala, ettei sauna ole pitkään aikaan sitten käytössä. Peseytymiseen täytyy kehittää jotain väliaikaratkaisua. Päivän touhuamisen jälkeen mökkihöppänän ei tarvitse unta odotella. Ukkokulta sanoo, ettei mökkihöppänän pää ennätä tyynyyn kun jo nukkumatti on tullut. Hiukan epäilen tuota tarinaa..

 

Mutta onhan noita nukkuvia kivimenninkäisiäkin olemassa. Menninkäinen istuu nojatuolissaan ja miettii maailman menoa. Lohkaresaappaat ovat olleet raskaat ja lepo tulee tarpeeseen. Sammaleinen takki lämmittää ilta-auringossa ja silmät painuu väkisinkin umpeen. Aamuhämärässä menninkäinen puistelee enimmät havut ja kävyt ympäriltään ja tassuttelee pitkin rantamännikköä. Jos kuulet joskus raskaat askeleet vanhan ikimetsän siimeksestä, mutta et näe kuin vanhan, sammaleisen kiven, olet onnekas. Siinä kivimenninkäinen nukkuu harmaan kepeää luonnonunta.

Lainhuutoa, reikiä taivaassa ja karhun käpälät

Tänään on ollut mökillä keväinen päivä. Joutsenten keväiset tervehdyshuudot, teerien kukerrus ja metson kutkuttava keväinen laulu morsianehdokkaille - metsä ja järvi pian kuhisee elämää. Harmittaa kun riistakamera ei ollut oikealla kohdalla, kun viikolla oli mökkipihan keskeltä kävellyt unilta herännyt karhu. Isot oli jäljet ja monta muurahaispesää oli myllätty ja etsitty ruokaa tyhjään mahaan. Kieltämättä EN olisi halunnut kohdata karhua ihan henkilökohtaisesti. Tassunjäljet olivat ihan riittävät.

Illalla auringonlaskut ovat huikeita. Taivaassa oli auringonsäteiden polttamia reikiä pilvipeitteessä. 

Rajapyykit uudelle tontille asetettu, maanmittari teki tarkkaa työtä ja otti koordinaatit suoraan taivaalta. Rajalle asetettiin myös oranssit merkit. Ennen on ollut rajamerkkinä isoon kiveen hakatut numerot tai kirjaimet - joskus isojakin lohkareita. Taru kertoo, että jos kiviä oli siirrelty niin rajanhaltijaolento oli tullut kummittelemaan niille, jotka vääryydellä olivat kivet laittaneet. Nyt ei siitä ole pelkoa, kun satelliitit hoitaa homman. Lainhuutokin sanakin lienee todella vanha. Senkin saa tehtyä  jo netin kautta.

Ei tarvitse raahata isoja kiviä eikä huutaa rannalla lakia. Kaikki käy virtuaalisen kevyesti. Joskin laskut toimituksesta ja lainhuudosta ovat kiven raskasta tekoa.