Tänään on ollut mökillä keväinen päivä. Joutsenten keväiset tervehdyshuudot, teerien kukerrus ja metson kutkuttava keväinen laulu morsianehdokkaille - metsä ja järvi pian kuhisee elämää. Harmittaa kun riistakamera ei ollut oikealla kohdalla, kun viikolla oli mökkipihan keskeltä kävellyt unilta herännyt karhu. Isot oli jäljet ja monta muurahaispesää oli myllätty ja etsitty ruokaa tyhjään mahaan. Kieltämättä EN olisi halunnut kohdata karhua ihan henkilökohtaisesti. Tassunjäljet olivat ihan riittävät.
Illalla auringonlaskut ovat huikeita. Taivaassa oli auringonsäteiden polttamia reikiä pilvipeitteessä.
Rajapyykit uudelle tontille asetettu, maanmittari teki tarkkaa työtä ja otti koordinaatit suoraan taivaalta. Rajalle asetettiin myös oranssit merkit. Ennen on ollut rajamerkkinä isoon kiveen hakatut numerot tai kirjaimet - joskus isojakin lohkareita. Taru kertoo, että jos kiviä oli siirrelty niin rajanhaltijaolento oli tullut kummittelemaan niille, jotka vääryydellä olivat kivet laittaneet. Nyt ei siitä ole pelkoa, kun satelliitit hoitaa homman. Lainhuutokin sanakin lienee todella vanha. Senkin saa tehtyä jo netin kautta.
Ei tarvitse raahata isoja kiviä eikä huutaa rannalla lakia. Kaikki käy virtuaalisen kevyesti. Joskin laskut toimituksesta ja lainhuudosta ovat kiven raskasta tekoa.
