Ahma ja aikainen herääminen

Tänään herättiin jo ajoissa. Aamuauringon kajo näkyi metsän takaa oranssina viivana. Kahvi oli mennä henkeen, kun huomattiin mökin edessä 20 metrin päässä rantaa pitkin lönkyttävä tumman ruskea eläin - ahma.  Ahma  saattaa liikkua vuorokauden aikana 50 kilometriäkin eikä se ole laumaeläin vaan luonnon yksinäinen kulkuri. Onneksi olemme aamuvirkkuja, muuten olisi jäänyt hieno elämys kokematta. Nyt aamupalaa ja sitten hangille hiihtämään!

Kevät ja saunominen

 Hiihtoretki pitkin rantoja teki mielen iloiseksi. Suksi luisti eteenpäin pitkin hankea, jossa hohti pieniä jääkiteitä kuin timantteja. Mökki on siivottu, ja saunan piipusta nousee kohta savukiekura pitkin puunlatvoja. Saunomiseen ei taida kyllästyä. Joskus vierähtää pitkäkin aika, kun  täytyy käydä jäähyttelemässä ulkona ja mennä taas kietoutumaan löylyn lämpöön. Vesi haetaan talvella kaivosta ja kesällä järvestä. Saunan lämmityskin on mukavaa. Lempeää löylyä ja hyvä ilmanvaihto. Voiko muuta lauantai-illalle enää toivoa?

Mummolamuistoja

Tänään on taas ihan erilainen päivä. Lunta sataa hiljalleen kevyesti jo ennestään paksulle kinokselle täällä kaupungissakin. Eilen illalla tuli vieraita. Pienin vieraista on vienyt sydämeni mennessään ihan totaalisesti. Sanaan mummo suhtaudutaan joskus merkillisesti. Ihan kuin ikäntyminen pysähtyisi, jos ei olisi lapsenlapsia. Aika kuluu kuitenkin eteenpäin. Minulle sanat mummo ja ukki, ovat  kaikkein arvokkaimmat tuntemani  arvonimet.

Pienelle haluan antaa mummolamuistoja. Sellaisia kiireettömiä kesäpäiviä, jolloin valkoinen poutapilvi lipuu pitkin taivaankantta. Keltainen aurinko lämmittää ihanasti ihoa ja avojalat vievät kohti uimarantaa.  Kiireetöntä yhdessäoloa. Sen kummemmin  muistoja kuin aikaakaan ei voi ostaa. Tällä hetkellä aika tuntuu erityisen arvokkaalta elämässäni.