lauantai 25. helmikuuta 2012

Mummolamuistoja

Tänään on taas ihan erilainen päivä. Lunta sataa hiljalleen kevyesti jo ennestään paksulle kinokselle täällä kaupungissakin. Eilen illalla tuli vieraita. Pienin vieraista on vienyt sydämeni mennessään ihan totaalisesti. Sanaan mummo suhtaudutaan joskus merkillisesti. Ihan kuin ikäntyminen pysähtyisi, jos ei olisi lapsenlapsia. Aika kuluu kuitenkin eteenpäin. Minulle sanat mummo ja ukki, ovat  kaikkein arvokkaimmat tuntemani  arvonimet.

Pienelle haluan antaa mummolamuistoja. Sellaisia kiireettömiä kesäpäiviä, jolloin valkoinen poutapilvi lipuu pitkin taivaankantta. Keltainen aurinko lämmittää ihanasti ihoa ja avojalat vievät kohti uimarantaa.  Kiireetöntä yhdessäoloa. Sen kummemmin  muistoja kuin aikaakaan ei voi ostaa. Tällä hetkellä aika tuntuu erityisen arvokkaalta elämässäni.


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Lunta ja unta

Viikonloppu mökillä on taas vietetty. Mökille meno ja tulo on varsinainen tavaransiirto-operaatio. Vaatekassi, vettä, ruokaa ja milloin mitäkin. Tavaramäärä siirtyy paikasta toiseen. Mökkitie kulkee rantaa pitkin. Tuulen mukana leijuu lunta, etsien koloa mihin kietoutua. Tällä kertaa luminen tuuli kietoi mökkitien kokonaan. Kelkkaakin kaivettiin taas kerran. Mutta ehkä juuri se, ettei kaikki olekaan helppoa ja mukavaa, tekee mökkeilystä meille niin tärkeää. . Saunanlämmitystä, lumitöitä, halkojen hakua... Mökillä on rauha tehdä milloin mitäkin, lukea, maalata, kirjoittaa tai neuloa.  Tärkeää on sekin, että perhe tekee kaikkea yhdessä.

Joskus kelkka kulkee omia teitään


Mökkitiellä pari metriä lunta

Rytisauvat

Puiden oksat kannattelevat lunta

Jälleen kerran kauniin utuinen auringonnousu

maanantai 13. helmikuuta 2012

Valokuvaaminen ja muistot



Valokuvaaminen on mukavaa ja vanhoja kuvia tulee silloin tällöin selattua. Useammin pitäisi kuvista teettää ihan perinteisiä kuvia, eikä jättää  läppärin uumeniin. Viikonloppuna halusin kuvata erästä parhaista asioista, mitä elämässä kokee. Nuoren parin vihkitilaisuus ja heidän lapsensa kastehetki  oli herkkä ja kaunis. Siksipä jätin kameran pois ja keskityin keräämään kauniita muistoja. Pohdin,  miksi ilontunnekin tuo kyyneleet silmäkulmiin. Joskus olen kateellinen ihmisille, jotka pysyvät peruslukemilla, olipa kysymys surusta tai ilosta. Miksihän niin, voisihan sitä olla iloinen siitäkin, että näyttää tunteensa, surun ja ilon, silloin kun sille tuntuu. Sanotaan, että tunteet on tehty käytettäviksi..


lauantai 4. helmikuuta 2012

Jumittavat hartialihakset, venyttelyä ja lisää kaunitta talvikuvia

Tänään on ollut jälleen kylmänkaunis lauantaipäivä. Ulos ei tee todellakaan mieli mennä.
Olen kuulostellut fysiikkaani ja todennut, että jos joku vetää päälaelta minua ylöspäin, löydän
hyvin äkkiä jumittavat hartialihakseni. Fysioterapeutti sanoi, että kannan maailmaa hartioilla ja
minun pitää kerran päivässä puhaltaa kummallekin olkapäälle, jotta huomaisin rentouttaa itseäni.
Nyt olen tehnyt venytysharjoituksia rauhallisesti ja  hiki virtaa  otsaa pitkin. Veri alkaa kiertää kohisten.
Aina ei tarvitse suuria suorituksia, punneruksia, kilometrejä tai sykemittaria saadakseen
hien pintaan.  Samoihin liikuntakaavoihin ei pitäisi jumittua vaan kokeilla rohkeasti jotain uutta.ja erilaista. Hidasta  venyttelyä ja ripaus rauhallista hengitystä. Kesällä mökkihöppänä on notkea kuin oravanpoika ja oikeaoppinen hengitys tuo koko  kesän suoraan verenkiertooni.


KAVERI

MÄNNYN OKSIEN LUMIKUKAT

MITEN KAUNIS VALO VOI OLLAKAAN

KAIRAN KÄYTTÖ ON TAITOLAJI